Pakkasesta pakkaseen ja takaisin

Pakkaspäivistä on jotain iloa ja hyötyä kotoisiin puuhasteluihin. Nyt tällä viikolla on ollut muutamana päivänä ja yönä jo sen verran miinusasteita, että voi sanoa olevan talvi. Tiettävästi tosin kelit tulevat lauhtumaan viikonloppua kohti. Eikä tietoa, koska seuraavan kerran on yli kymmenen pakkasastetta päiväaikaan. Luulen helmikuun osaltani menevän koulutuksen tiimiolla, etten ehdi tätä ajatella, joten nyt pakkaskirpeänä torstaina oli hyvä ajoittaa projekti, mikä ei aina ihan innosta, tai ainakaan ole minun suosikkikotityöni, vaikkakin palkitsevaa onkin lopputulos.

Oli siis hyvä syy tänään jäädä kotiin, kun ei ole mitään pakkoa lähteä ulos muuta kuin ns. välttämättömimmän verran. Eli aamusella hain päivän lehden postilaatikostani, eipä tarvinnut lähteä kirjastoon sitä lukemaan. Kiitos vain kuukauden mittaisen ilmaisjakson tilaajalle! Tästä on ollut iloa. Sitten laitoin kahvit porisemaan ja pikaisesti tyhjensin pakastimen sisällön heivatakseni ne ulos noin viidentoista asteen pakkaseen. Siitä siis käynnistyi useamman tunnin projekti pakastimen sulatus.

Pakasteita pakkasilmaan pakatessa tein samalla pikaisen inventoinnin siellä olevista ruokatarvikkeista. Aika paljon pakastekasvissekoituksia erilaisissa muodoissa, paria laatua perunapakasteita, pinaattia, myös pinaattikeittoa, marjoja (lähinnä mustikkaa ja puolukkaa), omenatuoremehua, yksi omenasoserasia, pari pikkupussia toissa syksyn sieniä (nämä pitäisi käyttää lähiaikoina pois), voitaikinalevyjä, valmista ruispohjaista piirakkataikinaa, leipää, sämpylöitä, pari annosta loppusyksynä tehtyä kaalilaatikkoa, löytyipä myös jäätelökakku (pullaa en ole näemmä leiponut aikoihin...). Eli melko paljon ravinnoksi kelpaavaa.

Käyttökelpoisten ruokatarvikkeiden lisäksi inventointi tietysti aiheutti myös pienen määrän ruokajätettä, häpeällistä. Harmittaa, kun aina käy näin. Pois heitin pari loppukesästä pakastettua leipää (eihän ne kuukausitolkulla säily), parhaat päivänsä nähneitä wok-vihanneksia (olisin juuri ja juuri ehkä saattanut käyttää), sekä päiväyksensä ohittaneita voitaikinalevyjä. Löysin myös yhden valmiin Saarioisten lasagnen, minkä olen syksyllä tarjouksesta ostanut, työntänyt pakastimeen, ja unohtanut sinne. En enää halunnut sitä syödä, joten päätin heittää pois. En siis onneksi ihan järkyttäviä yllätyksiä kätköistäni löytänyt. Mielestäni pakastinkaan ei ollut niin isosti jäässä, mitä pelkäsin. Olinhan sen toki viime vuonna joskus talviviikonloppuna sulattanut edellisen kerran. Mutta tämän asunnon jääkaappi-pakastin on vanha ja luulen sen olevan aika energiasyöppö.

Sulamaan otin omenatuoremehua, raparperin paloja, kaalilaatikkoa, pienen määrän puolukkaa, katkarapuja sekä pari viikkoa sitten leivottuja sämpylöitä. Näin siis pakastinta samalla hyödyntäen sain tämän ja huomisen päivän sapuskat kasaan. Eipä tarvinnut siis edes lähikauppaankaan näin pakkasella lähteä. Jee! Huomenna on kaalilaatikkopäivä ja puolukkaa kyytipojaksi.

Kun sain pakasteet ulos pakkaseen ja ns. jätteet roskiin, kiiruhdin takaisin sisälle ja kuukauden aikana jaetuilla lehdillä, mitkä eivät ole vielä paperinkeräykseen päätyneet, vuoraamaan pakastimen edustan ja virittämään aukon alle sulamisvedenkeruuastian. Sitten rauhassa päivän lehden keralla sain kahvit juotua ja aamupalan syötyä, minkä jälkeen laitoin pari kuumavesiastiaa pakastimen uumeniin sulamista jouduttamaan. Vaan aikaahan tuossa meni, että se oli sula. Jääkaappi kun oli kokoajan päällä. Aina välillä vaihdoin vesiastiaan kuumaa vettä ja pyyhin sulaneita vesiä pois. Väliajalla oli hyvää aikaa puhdistaa korit, tiivisteet ja sisä- sekä ulkopinnat.

Sulatuksen valmistuttua nopeasti pyyhin vielä sisäpintoja puhdistusaineella ja samointein jatkoin heti jäähdytyksellä. Aikaahan sitä saa menemään siinäkin, että asteet ovat siinä pisteessä, että saa pakata säilytettävät pakasteet takaisin koreihin ja kylmään. Onneksi ulkona on koko päivän ollut yli kymmenen pakkasastetta, niin ei haittaa, että pakastimen jäädytys vie aikaa. Ainut, että tekijää ja odottajaa saattaa uhata kyllästyminen. Tosin itse käytin joutoajan sukan loppuunneulomiseen ja raparperikiisselin valmistukseen. Sain myös selattua netissä useamman sata kappaletta Oikotie.fi:n portaalista löytyvää työpaikkaa (huoh!) ja kirjoitettua tämän blogipäivityksen, minkä julkaisen sitten myöhemmin illalla. Aionpa vielä ehtiä illalla Miehekkeen keralla lenkille ulos pakkaseen, ettei mene ihan kotoiluksi...  ;)