Onni ja onnellisuus

"Jostakin syystä oon onnellinen..."

Juu..näin kuulin juuri radiosta, Ylen soittolistalta, kun tätä päivitystä aloin kirjata (aloitus pari päivää sitten). Bongannut olen muutaman kerran tuon zipaleen, se on rauhallinen ja optimistinen laulu. Kävin tällä viikolla tiistaina tähän aiheeseen liittyen aivoterveysluennolla, minkä aiheena oli Onnea etsimässä - voiko tyytyväisyyden valita. Luennoimassa psykologi ja psykoterapeutti S. Partinen. Onnellisuus on siis teema, mikä taasen kolisee allekirjoittaneeseen ja nyt on pyrkimys saada aikaan aiheesta pienimuotoinen blogipäivitys. Olen jo aiemmin käsitellyt jonkinverran tätäkin aihetta blogikirjoituksissani, en varmaan pääse kovin syvälle, mutta jos kirjailen tähän jotain luennon tiimoilta nousseita ajatuksia ja oivalluksia. Aihe on lähellä sydäntäni, joten haluan aina mielelläni jakaa tätä sanomaa eteenpäin, sekä idättää onnen ja onnellisuuden ajatuksia lukijoissanikin.

Sinällään otsikon aihe (Onni ja onnellisuus) on klassikko, paljon tutkittukin, sekä kaikenaikaa tästä tehdään lisää tutkimuksia. Aiheesta on myös kirjoitettu lukemattomia viisauksia ja lentäviä lauseita. Mutta tutkimuskohteena aihe on vallan haasteellinen, sillä mielestäni onnellisuushan on niin subjektiivinen kokemus, suorastaan henkilökohtainen. Jokainen voi osaltaan kysyä mitä se onnellisuus juuri minulle on, tai mikä on onnellisuuden salaisuus. Tai kuinka onnellinen olen juuri nyt, tai mikä estää tai vähentää onnellisuuttani. Onko tähän ratkaisua.

Kuten todettua, onnellisuus on mielestäni subjektiivinen kokemus. Se on myös opittu taito. Koska me ihmiset olemme erilaisia ja opimme eri tavoilla, niin myös onnellisuuden voi saavuttaa eri tavoilla. Kuka oppii ja kokee miten. Kautta evoluution kiinnitämme usein huomiota ikäviin ja hankaliin, myös pelottaviin asioihin. Siksi myös meidän pitää tietoisesti löytää positiivisuutta ja etsiä myönteisyyttä herättäviä asioita ympäriltämme. Minä itse valitsen, mihin kiinnitän huomiotani ja miten paljon ongelmiin. Vain minulla itselläni on valta valita, miten suhtaudun asioihin. Voin päättää, että tästä tulee hyvä päivä.

Luennolla sivuttiin myös tietoisen läsnäolon (Mindfulness) ja logoterapian ajatuksia. Näissä molemmissa yhdistyy juuri tämän kuluvan hetken merkitys eli sen hetkinen ajatus. Menneisyyttä emme voi muuttaa, emmekä tulevasta tiedä, joten ainut mitä jää jäljelle on tämä hetki. Tiedostetaan tämä hetki, hyväksytään se ilman arvostelua. Harjoitteluahan se vaatii. Pysähtyä tähän hetkeen. Luennolla yritimme puoli minuuttia pysähtyä. Luennoitsija otti ajan, joten harjoitus onnistui omalta osaltani melkoisen hyvin. Kokeilkaapa toisen henkilön kanssa, joka ottaa ajan. Mihin suuntaan ajatus lähtee viemään, vai pysymmekö tässä hetkessä. Jos puoli minuuttia onnistuu, niin luulenpa, jotta aikaa varmaan pystyy kehittämään pidemmäksikin.

Kun keskittyy ja pysähtyy, voi löytyä kuluva hetki, ja siihen kohtaan on mahdollisuus tehdä valinta onnellisuudesta. Luennoitsijalta sain hyvän vinkin: Päivän (työpäivänkin...) mittaan voi tehdä pieniä hetken kestäviä pysähdyksiä ja näpätä pieniä arjen tuokiokuvia pienistä hyvänolon hetkistä. Sitten nousee logoterapian jatkoajatukseni kiitollisuudesta ja hyvän päiväkirjasta. Esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa voin miettiä (jopa kirjoittaa ylös) olenko ollut onnellinen. Voin myös miettiä miltä se tuntui. Sillä luennoitsijalta kuulin, että tämä mieleenpalautus lisää onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta. Hurja oli väitteensä siitä, että kaikki mitä ihminen usein ajattelee ja pohtii, muuttuu taipumukseksi. - Silloinhan tulee toteen tuo aiempi toteamus "Onnellisuus on opittu taito", juuri hoksasin...

Siihen liittyen vielä luennolla kuulemastani sisäisestä ankeuttajasta. Eli se, että kannattaa tiedostaa millaista sisäistä puhetta kuuntelee. Valittaako, vai löytyykö myönteinen suhtautuminen. Hyvä miettiä, kauan pystyn olemaan valittamatta. Saimme valitukseen liittyen ohjeen pariharjoituksesta, jonka voin hyvin jakaa tässä. Eli harjoituksen nimi on Lannistaja ja innostaja. Parin kanssa valitaan jokin arkinen aihe, esim. sää. Sitten valitaan rooli, toinen on lannistaja ja toinen luonnollisesti innostaja. Roolinsa mukaisesti toinen etsii valitusta aiheesta vain negatiivista ja toinen vastaavasti keksii aina positiivisen näkökulman. Sitten tehdään roolien vaihto. Harjoituksen jälkeen sitten on hyvä miettiä, kumpi on helpompi rooli.

Lisäksi teimme harjoituksen, eli laadimme listan onnellisuudesta. Koin osaltani tämän harjoituksen melko vaikeaksi, pitää jonain päivänä yrittää uudelleen. Mutta itse harjoitus lyhykäisyydessään menee näin : Lauseen alku on "Olen onnellinen silloin kun..." ja täydennät lausetta niin monta kertaa, kun sillä hetkellä pystyt . Kokeilepa tuota itsekin, saatko paperin täyteen (no jos puoliväliin...) lauseen jatkoja. Kun tuotanto tyssää, eli et keksi enempää, niin on hyvä sitten tehdä purku, eli lopuksi vielä pohtia milloin voit tehdä näitä kirjattuja asioita ja miten niiden lauseiden sisältöä voi lisätä arkeensa.

Vielä lopussa lyhyesti luennoitsija muistutti kiitollisuuden tärkeydestä, ja tästä hyvän päiväkirjasta, siis näistähän mainitsin jo aiemmin. Saimme myös muistoksi Arvokkaan elämän Onnenpyörän harjoituksen. Kaikkiaan puolitoistatuntinen (vieläpä maksuton, kiitos Raha-automaattiyhdistyksen tuen) luento kului varsin nopeasti. Vaikka osin käsitellyt asiat tuntuivat omalta ja tutulta, siis itseltäni, niin on hyvä näitä nostaa pinnalle ja harjoitella, muistutella. Ainahan tämä aihe antaa ideoita ja ajatuksia, sekä onnellisuuden taidoissa riittää harjoiteltavaa, koska emmehän taida olla täydellisiä kukaan. "Etiäpäin.", sanoi mummo lumessa. Ps. Lunta tai räntää sataa parhaillaan sakeasti... :)