Kirpparikiertelyä

Halusin jakaa pari kuvaa ja niiden avulla kertoilla parista kirpparilöydöstäni. Sitä aihetta en ole paljoakaan tässä blogissa käsitellyt. Toki edelleen käyn kirppiksillä. Kotikulmilla Fida-kirppiksen hinnat ovat selvästi nousseet, olen havainnut. Viikonloppuna siellä olisi ollut kaikki - 50 %, mutta en käynyt silloin. Myös itsepalvelukirppikset täällä kotosalla ovat saaneet osaltani olla melko rauhassa, mutta nyt viime sunnuntaina kävimme Ystäväni kanssa pyörähtämässä parisen vuotta palvelleella kirppiksellä, mikä sijaitsee tehdasmiljöössä.

Lisäksi käyn Lahdessa ollessani usein Launeella, missä on mahdollisuus kiertää useampi kirpputori samalla käynnillä ja auton parkkeerauksella. Suosikkini ovat Lahden Kontti-kirppis ehdottomana ykkösenä, sekä jonkun verran käyn Pelastusarmeijan kirppiksellä siinä naapurissa. Lahdessa löytyy myös aseman vieressä Kissankulman kirpputori, sekä nyt viimeksi osuin Paavolan kulmalla Manna-yhdistyksen Sozo-kirppiksen kohdalle, mitä en muistanut olemassa olevankaan.

Ostokset vaihtelevat, aina joskus löytyy jotakin. Olen kuitenkin aiempaa kriittisempi siitä, mitä ostan. Mieluummin parempilaatuiseen sijoitan. Nykyään saatan myös olla ostamatta yhtään mitään, kunhan katselen ja kiertelen. Eli ideoita voi tulla vastaan joka kierroksella, mikä on lie myös tarkoituskin, näin ainakin minulla.

Sitten voisimme vähän vilkaista, mitä Lahdessa alkukuusta käydessäni tarttui mukaan. Ihan ensimmäisenä pitää esitellä Sozon - 50 % hinnalla löytyneet iik iiiik ihanat Pertti Palmrothin kengät. Nämä ovat sellaiset kultakiiltoiset lakeriavokkaat. Kullanväri kuulostaa hurjemmalta mitä onkaan, eli sävy oli hillitty ja elegantti sellainen, vaikea saada kuviin ihan täysin oikein toistumaan. Kannat on käyttöä ajatellen käytännölliset, näillä on helppo kävellä, tietenkin myös kotimaisuus tekee käyttömukavuudessa osansa. Koko näissä kengissä oli ehkä aavistuksen (puoli numeroa) iso omaan jalkaani, mutta se asia ehkä korjautuisi pohjallisilla tai päkiätuella... Lisäksi kengissä on kait kantalaput vaihdettu, siis liimattu, ja se on hieman korkoja tuhrinut. Tuntuu, että liimaa ehkä vähän pursuaa esiin kannan alta.  Siitä huolimatta ja hinnan tajuttuani en kuitenkaan voinut olla näitä kaunokaisia ostamatta... - Olisitko sinä maksanut näistä kaksi euroa?

tummalla taustalla

sama vaalealla taustalla

Toinen söpistely löytyi Pelastusarmeijan kirppikseltä. Ihana 20-lukua henkivä huopahattu, kellomalli, cloche, tosin ilman lieriä. Väriltään se on harmaa, sävy on hieman meleerattu sellainen ja sen vuoksi helppo yhdistää jo olemassa oleviin talvivaatteisiini ja eri värisiin huiveihin. Hattu hivenen vaikuttaisi olevan jonkun omin käsin tekemä. Kuten mainitsin, siinä ei varsinaisesti ole lieriä, että ehkä se sitten on arkisemmin ns. patamalli, mutta tuo rusetti on mielestäni piste iin päälle ja tekee paljon ilmettä. Kooltaan hattu, kuten kengät, on aavistuksen iso minulle, mutta silloinhan alle mahtuu vähän muhkeampikin kampaus... Hinta huikeat kaksi euroa tälläkin.  

Tätä hattua jo pakkasessa karaisin ja harjailin, toivottavasti ei siitä mitään päähän irtoa, hui. Mätsäilin hattua myös uusimpaan huivihuraukseeni. Se ei siis ole kirppislöytö, mutta löytö kuitenkin. Loppiaisena Juvan Outlet'ista. Yleensä olen aikamoinen jahkaamaan, ostanko vaiko enkö. Mutta tässä materiaali (100 % pellava) sekä herkulliset värit puhuivat ja hintalapun - 50 % joudutti osaltaan ostopäätöstäni. Ainut mikä vähän sattuu, on se, että tämä on tietenkin kaukomailta saapunut kotimainen, eli ei niin eettistä, mitä toivoisin. Näin se kun vaan taitaa olla vain edelleen enenevässä määrin nouseva trendi, että täysin kotimaista on vaikea saada. Tai ainakaan minun kukkarolleni sopivaa sellaista... Mutta ugh - ostettu, mikä ostettu.

Tässä viimeisessä kuvassa vielä esittelyyn hatun alta pilkistävä syvääkin syvemmän punainen, jossain valaistuksessa jopa aavistuksen mustaan taittuva, karvakaulus, tai minipuuhka. Tekisi mieleni väittää sen olevan aitoa värjättyä kania, vaikka mitään merkkiä, tai lappua ei siitä löytynyt.  Koskettaessa se nimittäin tuntuu aidolta, eikä ollenkaan sellaiselta sähköiseltä, kuten tekoturkis tuntuu. En tiedä, olenko ns. turkisihminen, mutta kaulus oli aika suloinen, myös kokonsa puolesta, sekä ihanan pehmeä ja lämmin. Kun olin jo tottunut kirppisten kahden euron hintapolitiikkaan, en voinut olla sitä ostamatta. Eli ei tämäkään maksanut sen enempää...halvalla sain. Käytän sitten itse asusteena tai vaikka Kummitytyyn liittyvässä askarteluprojektissa tämän materiaalin, vielä en ole päättänyt. - Siis palataan taasen!