Pyhäinpäivän mietteitä

Pyhäinpäivä-viikonloppuna ajattelemme edesmenneitä läheisiä ja ihmisiä. Tämän kirkkopyhän myötä nousee pintaan muistot omasta lapsuudenperheestä, sekä omat juuret ja lähtökohdat. Samalla tulee ajatelleeksi, mitä on ja merkitsee ihmisen kuolema ja miten se kukin kokee ja ajattelee.

Tämän myötä olen myös ajatellut, miten on eletty ennen ja jälkeen itseni. Minulla on jo tuonpuoleisessa melko monta minulle tärkeää ja merkityksellistäkin ihmistä sukulaisistani. Minulla on aina puuttunut elämästäni todellinen kosketus Äitini Isään, eli Pappaan, kuin myös Isäni Isään, en edes ole varma, miksi häntä on kutsuttu, ehkä lempinimellään. He molemmat siis olivat kuolleet jo ennen minun syntymääni. Silti jos he ovat ns. puuttuneet, niin Äitini Eno oli suhteellisen paljon tekemisissä lapsuusperheeni kanssa, olihan hän toki Kummienoni ja varsin läheinen siis. Näin ollen lapsuudessani ja vielä nuoruudessanikin oli hänen myötään kosketuspintaa varttuneempiin miehiin.

Tavallaan ja toisaalta varttunut oli oma Isänikin. Olihan hän 43-vuotias, kun minä, esikoisensa, synnyin. Ja siitä muutamaa kuukautta vajaa 20 vuotta myöhemmin, hän kuoli 62-vuotiaana. Jos minulta kysytään, niin olen sitä mieltä, että liian aikaisin. En kuitenkaan osaa ajatella niinkään, että Isäni eläisi nyt vielä, yli 80-vuotiaana. Mutta viisi-kymmenenkin vuotta lisää lähihistoriaani oman Isän kanssa varmaan olisi muuttanut jotain. Vaikka turhaa jossitella... Tämä nyt meni näin.  

Äitini Äiti ja Isäni Äiti kuolivat peräkkäisinä vuosina. Olin 12- ja 13-vuotias, kun nämä tapahtuivat. Jo ennen Isää ja hänen jälkeensä ovat myös hänen kaikki veljensä kuolleet. Kolmesta sisarestaan yksi, Sylikummitätini, on kuollut. Myös hänen miehensä, Kummisetäni, on kuollut. Myös molempien Tätieni miehet ovat kuolleet.  

Äitini suvun puolelta näitä on ollut vähemmän. Toki Äitini lapsuudenperheessä on hänen Sisaruksistaan osa kuollut jo ennen Äitini syntymää. Heidän lisäkseen yksi Tädeistäni yksi on nukkunut pois alle nelikymppisenä, eli aivan liian aikaisin ja vajaa vuosi ennen minun syntymääni. En tiedä johtuuko yhteisestä etunimestämme, vai mistä, niin tämä Täti on kuitenkin jollain tapaa merkityksellinen minulle. Ehkä sen vuoksi kun on eräs mielenkiintoinen tarina, mikä meitä varsin yhdistää, mutta sitä en ala tässä sen enempää avata. (Siitä saisi nimittäin pohdintaa ja toisen kirjoituksen aiheen.) Myös toinen Tätini, Tyttökummitätini, kuoli mielestäni liian varhain. Mutta hänestä minulla on muistoja, koska meillä on yhteisiä hetkiä menneisyydessäni.

Tässä on syy miksi koen, että monta minulle tärkeää ja läheistä ihmistä on tuonpuoleisessa. Iso on suku Isäni, sekä Äitini puolelta. Ja miten erilaiset suvut... Eri maakunnista ja lähtökohdista. Tästäkin saisi lisää jutun juurta, kun ajattelee heidän juuriaan... Jätetään tämä toiseen kertaan.

Kiitoksella ja rakkaudella, ajoittain kaipauksellakin, ajattelen näitä edesmenneitä. Eilen vein hautausmaalle yhteisesti Heille Kaikille pitkän paloajan, korkean hautakynttilän, minkä sytytin palamaan muualle haudattujen omaisien muistolehtoon. Se olikin todella vaikuttava näky kirkkaassa ja selkeässä pakkasillassa. Täydellinen ilta muistella hetki läheisiään ja lähihistoriaansa. - Kiitos <3