Ollaan yhteydessä

Henkinen yhteys - mitä se on? Onko sitä?

- No on! Väitän. Ainakin minulla ja myös useamman ihmisen kanssa. Yllättävienkin ihmisten kanssa. Äitini kanssa, Miehekkeen kanssa, sekä useamman Ystävän kanssa. Myös sellaisten ihmisten, tai tuttavien kanssa, joiden kanssa ei olla niin usein, välttämättä pariin kuukauteenkaan, yhteydessä.

Joskus kun vain ajattelee jotain ihmistä, niin sitten joko kuulee tästä, tai näkee sopimatta ennakkoon. Tämän olen jo muutaman kerran tässä kuluneen viikon mittaan todennut, että näin se vaan menee. Uskokoon, ken haluaa. Eikä ole pakko lukea eteenpäin, jos ei kiinnosta tämä asia. Kuitenkin itselleni haluan kirjata ylös allamainitut esimerkit.

Viime viikolla maanantaina päiväsellään ajattelin ex-Työkaveriani ja Poikaansa, jolle olen luvannut sukat neuloa. Sitten illalla kun kävelimme Miehekkeen kanssa, hän juoksulenkkeili vastaan, tosin meitä huomaamatta, pimeydessä. Seuraavana päivänä laitoin hänelle tekstiviestin, kysellen että olikos se hän, joka juoksi siihen ja siihen aikaan siellä ja siellä. Näinhän hän myönsi tehneensä ja vieläpä kertoi, että hän oli minua ajatellut juurikin myös, kun oli juossut lähempänä kotiani sinä iltana.

Toinen esimerkki. Viime viikon torstaina Miehekkeellä oli kokousmenoja illalla ja minä olin taas kulttuuria harrastamassa, eli kirjastossa elokuvissa. Olimme toki puhuneet, että saatan mennä kirjastoon, mutta se ei ollut varmaa. Hän oli edellisenä päivänä itse arvioinut ehtivänsä käymään luonani kokouksen jälkeen vasta puoli yhdeksän pintaan. Siispä kirjastosta lähtiessä en mennytkään suoraan ulko-ovelle, vaan päätin käydä lehtisalin kautta, koska kello oli vasta noin 19:30. Kukas se siellä olikaan lehteä selaamassa. No Mieheke! Ainakin hän väitti, ettei ollut vielä käynyt oveni takana pyrkimässä sisälle, että oli tullut kirjastoon. Ei siinä mitään, mutta minäkin olisin voinut mennä suoraan ovesta ulos näkemättä häntä...

Kolmas esimerkki. Otin puhelimen soittaakseni Äidilleni. Hän soitti samalla hetkellä minulle. Ei tosin mitenkään epätavallista, sillä meille hyvinkin tavanomaista. Mutta kelvannee esimerkiksi yhteydestä.

Vielä neljäs esimerkki. Sunnuntaina olin Ystäväni luona käymässä lenkkimme jälkeen. Jotain tuli puhetta entisestä Luokkatoveristamme, jonka kanssa me molemmat olemme jonkin verran tekemisissä. Nyt vaan mennyt taasen ainakin pari kuukautta kuulematta tai näkemättä häntä. Viestiä on pitänyt laittaa hänelle, mutta en ole saanut aikaiseksi. Näin se vaan menee, koska hän on työelämässä ja käy toisella paikkakunnalla töissä. Siksipä vähän yllätyin (vilpittömästi), kun eilen illalla tämä samainen Luokkatoveri soitti. Eli tässäkin tapauksessa yhteyttä on, vaikka sen varsinainen muodostaminen vei vähän yli vuorokauden verran...

Luulenkin, että nyt tässä kun on ollut aikaa kuunnella ja ajatella itseään sekä toisia, niin siten saa helpommin yhteyden muodostettua. Toki varmaankin toisessa päässä pitää olla myös ns. taajuudet valmiina asian kanssa ja ymmärtämisessä. Metka juttu tämä henkinen yhteys (vai-mitä-se-sitten-on?) kaikkinensa, mutta myös erittäin antoisa ja elämää rikastuttava, ainakin minun mielestäni.