Harmaata harmaata. Tänään on tosi lämmin päivä, mutta
harmaata on. Ollut koko päivän. Sataakin, mutta pahin sade ei tällä kertaa tänne
maan kolkkaan osunutkaan. Kaipa tuo pikkusade tuosta ohitse siis menee... Kaamoksen
vaikutuksia ja merkityksiä olen tässä pohdiskellut. Se oli aiheena myös
Aamutv:ssä tänään. Itselleni tämä on ollut ehkä vähän erilainen syksy.
Olen ehkä huomannut itsestäni pientä aamuheräämisen
vaikeutta. Muuten ei ole liiaksi haitannut menoa tuo hämäryys tai yhä vaan aiemmin
ja nopeammin iskevä pimeys, sillä olen jaksanut edelleen jonkunverran liikkua,
vaikka välillä vähän sataisikin. Nyt oikeastaan kiva, kun on tilaisuus päivä-
ja valoisaan aikaan ulkoilla. Eilen päiväaikaan kävin jopa pyöräilemässä,
samalla kirjastossa ja kaupassa poikkesin. Se pyörä kun syksyaikaan sitten
jossain vaiheessa unohtuu minulta käyttää, kun tulee viileämpää ja liukasta
(talvirenkaita en pyörälle vaihda). Iltaisin sitten taas toisinaan Mieheke
pitää siitä huolta, että ulkoillaan yhdessä. Yksin ei kaikkialle tee mieli kävelylenkkeillä,
kuten eilen eksyimme pururadalta pimeähkölle "oikopolulle", minne en
taatusti yksin olisi lähtenyt...iik!
"Kaamosvalot" viritin parisen viikkoa sitten, kun
siirryttiin talviaikaan. Ne ovat omaksi ja ohikulkijoiden iloksi laitettu takapihan
Lumipallopensaan oksiin. Vaikka haluaisinkin, elävää tulta en ole juuri uskaltanut
polttaa takapihallani, tai etuovellani, mistä jokunen vuosi takaperin lähti lyhtyni
ja sen sisältämä kynttilä pimeyden turvin tuntemattomien matkaan. Joitakin
päiviä sen jälkeen löysin lommoisen ja rikkinäisen lyhtyni tuolta samaisesta
ojasta, minkä tuntumaan hävitin osan aiemmin kertomistani lehtikasoista.
Silloin harmitti vietävästi. Sisätiloissa sitä vastoin tykkään poltella
kynttilöitä ja käyttää tunnelmavaloja. En pidä juurikaan loistevaloista,
ainakaan niistä kylmän valkeista sävyistä. Kylppärissä minulla on lämmin
keltainen loistevalo, mikä onkin muuten armollisempi aamuväsyneille kasvoille
(vink), hih!
Väittäisin kuitenkin, että valon lisäksi iloa tarvitaan
kaamosaikaan. Heräämiseen ja toimimiseen. Eikä sen valon tarvitse aina olla
ulkoista valoa, koska sisäinen ilo, jos valokin, voi piristää itseä, sekä lämmittää
läheisiä ja ystäviä. Kotona saa olla, jos ei huvita pimeyteen lähteä. On siis
ihan luvallista hissutella villasukissa ja suklaata sopivassa määrin mussutella.
Suklaahan on tunnetusti hyvää ja lohduttavaa. Tietysti, toki, vitamiinitkin on
tärkeitä. Itse syön tällä hetkellä C:tä ja D:tä samasta purkista. Pienellä
liekillä, eli pienehköllä annostuksella, koska pyrkimys tai ajatus, että myös ruuasta
pitää saada näitä. Vitamiinien lisäksi myös ihanaa värienergiaa saa siis hedelmistä,
kasviksista. Miksei väri-iloa myös värillisistä kynttilöistä ja kukista, tai
uudesta iloisen värisestä huivista tai neuleesta.
Itse kun pidän väreistä ja siksi syksyinen tai talvikauden
värimaailma vaatetarjonnassa aiheuttaa kylmänväreitä. Ulkoiluvaatteissa on ihan
liiaksi mustaa, tummaa sinistä ja harmaata tarjolla...jaiks! Väreillä saan
itselleni intoa jatkaa ja jaksaa eteenpäin. Suosittelen kokeilemaan. Vaikka
sitten sen mustan kaveriksi.
Eikä aina tarvitse suorittaa, tai kiirehtiä päivästä ja
viikosta toiseen. Voi tehdä vähän, jos nyt huvittaa tehdä ollenkaan. Kait sekin
ihan sallittua joskus olla vaan ja ihmetellä. Siis tarkoitan kun itse kullekin
tekee myös hyvää elämän hektisen tahdin ainakin pienesti hidastaminen ja
itsensä kuunteleminen. Eikös ennen aiemmin se juuri ollutkin tämän pimeän ajan
tarkoitus siirtyä hiljaisempiin ja rauhallisempiin tupahommiin?
Nyt iltapäivällä kolmen jälkeen alkaa ulkona hämärtää. Päivä
on mennyt hissutellessa villasukissa. Löysin netistä kaikkea jännää, niistä ajatuksista
ehkä tuonnempana. Tänään illalla on harrastusmenoja, vielä olen kahden
vaiheilla, lähtisinkö kävellen, vaiko otanko sittenkin auton alleni. Alan
kahvin keittoon, sekin tunnetusti piristää. Voimia, iloa ja valoa kaamokseen, Sinulle Lukijani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti