Olin eilen logoterapian jatkokurssilla. Iloinen 8+1 hengen
porukka paikalla kokoontuneena vetäjän toimipisteelle. Mukana myös yksi rohkea
mieshenkilö. Tämä oli ryhmän toinen kokoontuminen. Ilta onnistui mielestäni
oikein hyvin ja sain taas hyvää kertausta asioista, eli tukea aiemmille ajatuksilleni
ja toimintatavoilleni, sekä myös uusia näkökulmia ja ajatuksia.
Logoterapian filosofia on sellaista, että arjessa huomaan
hyvin pitkälti sitä jo toteuttavani. Tavallaan näissä asenteissa, arvoissa, sekä
toivoon ja tarkoitukseen perustuvassa ajattelussa puhutaankin ns.
itsestäänselvyyksistä, jopa ihan arkisista asioista. Silti huomaan, että asioita
on toisinaan hyvä kerrata, palauttaa mieleen ja miettiä joukolla, jolloin saa
uutta virtaa ja voimaa vertaisistaan.
Eilisiä kantavia teemoja olivat esim. kiitollisuus, rakkaus,
anteeksipyyntö ja -anto. Nämä kaikki mainitut teemat voi liittää "hyvän
päiväkirjaan", mitä myös käsittelimme jo ensimmäisellä kokoontumisella. Näitä teemoja voi harjoitella kukin tavallaan
läheisten ihmistensä, ystäviensä, työkavereidensa ja ylipäätään koko elinpiirinsä
alueella. Koska aina voi olla joku jollekulle. Oli se "jollekulle", eli
toinen kohdattu ihminen, sitten puoliso, lapsi, äiti, anoppi, ystävä,
työkaveri, pomo, lähikaupan myyjä, harrastustuttu...siis kuka tahansa päivän
mittaan kohdattu ihminen.
Edellisenä iltana olin joulujuhlatalkoissa. Sieltä jäi
tavoitteeksi kaksi villasukkaparia tuntemattomille vastaanottajille. Toinen pari nais- ja toinen mieshenkilölle.
En ole pitkään aikaan neulonut sukkia, joten ihan mukavaa sekin taas. Lankoja
on näiden parien jälkeenkin. Olenkin luvannut ex-työkaverin 4-vuotiaalle
pojalle neuloa sukat. Että pikkuprojekteja tässä kaikenaikaa.
Aurinko on paistanut oikein kirkkaasti tänään. Vaan tuulee
puuskissa ajoittain tosi kovasti. Ulos en ole ehtinyt. Aamupäivällä mietin yhtä
työpaikanhakua ja edelleen koneella. Nyt kello on jo iltapäivässä. Ehkä olisi
syytä pyörähtää siis edes postilaatikolla ja samaan syssyyn pakata roskapussi
mukaan. Taidankin varustautua tuulenpitävillä lenkkivaatteilla. Pieni
happihyppy ihan paikallaan, vaikka en mihinkään juuri pidemmälle suuntaisikaan.
Tosin lähikirjasto on vielä auki, että josko sittenkin... Sillä samalla
reissullahan voisi tavata kanssaihmisiä, siis harjoitella eilisillan aiheita.
- Sanoista tekoihin! Siis ensi kerralla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti