Takapihalla puuhasteltu tänään

Jokohan sitä alkaisi pian tarvita talvirenkaita alle? Taas alkaa olla ajankohtaista miettiä näitä. Syysloman kynnyksellä ollaan. Yöpakkasetkin tulivat, viime yönä taisi olla ihan kunnolla pakkasella. Silti aamupäivästä melkein auringonlaskuun asti touhusin ulkosalla ja pienellä takapihallani. Oli vielä niin mahtava ilma päivällä.

Varmaan jo puoli yhdentoista pintaan lähdin ulos. Ihan ensin hain taloyhtiön haravan lainaan varastosta. Olin jo kertaalleen haravoinut kuluvalla viikolla lumipallo-, ja kanukkapensaan(?), sekä pihlajan ja lehmuksen lehtiä. Iso kasa jäi niiltä jäljiltä keskelle pikkupihaa. Aloitin touhut sillä, että pussitin sen lehtikasan kuuraiset lehdet muovipusseihin, mitkä sitten taas tyhjensin takapihan ja pensasaidan takana olevaan ojanpenkkaan ja ryteikköön. Saavat puolestani maatua sinne. Taloyhtiöllä kun ei ole mitään säiliötä tms. vastaavaa haravointi- ja puutarhajätteille. Eikä niitä voi kaikkia bioroskikseen tai kaatopaikkajätteisiinkään sulloa.

Sitten tein lisää uutta kasaa, eli haravoin takapihani uudelleen, sekä myös tuosta ns. pihaltani tai ulko-oveni ja keittiönikkunani takaa, sekä makuuhuoneen ikkunan alta, vaikkakin nämä oikeastaan kuuluvat taloyhtiön tai kiinteistöhuollon hoidettaviin alueisiin. Hyvällä mielellä ja auringosta iloiten puuhasin.

Haravan palauduttua takaisin varastoon, kävin nappaamassa sisältä pikkukukkaron kortteineen taskun pohjalle, aurinkolasit silmille ja kännykän kuulokkeet korville. Siitä sitten suorin kävellen lähikauppaan.  Täytyyhän se työttömän tarjouksia hyödyntää, mitä oli loppuviikon tyrkytyksessä ja saa sitten taas huomennakin syödäkseen. Tälle päivälle kun oli varattuna eilistä sapuskaa.

Kaupan jälkeen toin ostokset sisälle ja lähdin tällä kertaa häkkivarastolleni. Hain sieltä sen jätesäkin, missä ne trikookuteet, mitkä sain muutama viikko sitten Kummitytyn äidiltä, ihmeelliseltä ystävältäni. Ne kuteethan ovat siellä säkissä hyrskyn myrskyn heikun keikun. Sopivasti suloisen sekaisin. Tai miten sen ottaa...suloisen ja "suloisen"... Kuteita on kahta väriä, vihreää ja vaaleankeltaista. Päällimmäisenä säkissä ne vihreät ja pohjalla keltaiset kuteet. Päät ja hännät aikasta sekaisin, kuten jo taisin todeta.

Sisältä otin pyykinkuivaustelineen ja heitin sen kumolleen (kiitos vinkistä ihmeellinen ystäväni) takapihan betonilaatoille ja aloin setviä säkin sisältöä. - Puuuuuh! Vihreä kude oli vielä enemmän syherössä, kun keltainen. En tosiaankaan jaksanut koko säkkiä vyyhdittää, vaikka lounastaukokin välissä. Ehkä sentään puolet tai vähän päälle. Voin sanoa, että oli sekin jo saavutus, kun hommaa se oli tuossakin määrässä, muutama tunti taisi mennä. Vielä on riittämiin puhdetta toisessa puolikkaassa. Koskahan sitä jaksaa uudelleen innostua?

Samalla mietin, kun Kummitytyn äiti oli kokeillut värjätä ko. kudetta. Lupasipa tuo vielä kuteita hakiessani, että voisin minäkin pitää omilleni värjäystalkoita heidän kakkospesukoneessaan.  Vihreästä pitänee tehdä ruskeaa. Keltaisesta lie yritän värjätä osan oranssiksi, sekä sitten voisin ehkä yrittää saada aikaan sitä kaunista liilahtavaa, mitä  kuteiden lahjoittajakin oli omistaan  värjännyt. Aika sitten näyttää, mitä värjätyistä kuteista syntyy. - Virkattuja mattoja? - Ehkäpä myös koreja.

Kun alkoi viiletä, ja aurinko jo laskea, piti siirtyä sisähommiin.  Eli jatkoin pyykinpesulla ja pipon neulonnalla pikkuiltapuhteina. Laitoin myös omenapuuron tulille, ja samoilla liedenlämpimillä keittelin muutaman isohkon punajuurenkin huomista silmälläpitäen. Juuri se keitinveden sävyn suuntainen olisi kiva kuteissa. Koska lämmitin vielä nyt illalla saunan, niin pitihän se lakanatkin vaihtaa. Kohta voikin hyvällä omallatunnolla mennä nukkumaan. Eipähän tarvitse lottoakaan valvoa, koska se vaan sitten jäi lottolenkki tekemättä. Ei haittaa! Päivä lokakuun auringossa takapihalla puuhastellen oli lystiä ajankulua. Huomenna saakin sitten vaikka sataa...?