Kukkatäti kirpparimyyjänä

Kävin eilen kirpparitapahtumassa myymässä teemalla 'Anna hyvän kiertää'. Myyntipöytien (ja mahdollisten rekkien) vuokratulot menivät Lähetysseuran Lasten pankkiin ja Yhteisvastuu-keräyksen hyväksi. Myynnistä saatavat tuotot myyjät saivat itselleen.

En ole aivan varma, miten paljon tuota tapahtumaa oli tiedotettu, tai markkinoitu. Tietysti seurakunnan aktiivit varsin tietoisia tapahtumasta. Ilmeisesti alueellisessa sanomalehdessä oli seurakuntauutisissa ja tapahtumainfossa jotain tietoa tästä. Aluksi ymmärsin, että itse tapahtuma olisi ajallisesti nelituntinen. Vaan olikin kolme tuntia varsinaista myyntiaikaa. Toki tämän ajan lisäksi oman myyntipöydän pystytys ja purkaminen. Eli nelituntinen ja rapian rutistushan se sitten noin oli.

Olin ainakin pari-kolme viikkoa valmistellut tapahtumaa osaltani. Eli valinnut vaatteet, kengät ja käsilaukut, mitä yritän myydä. Pesin jokaisen jo ennestään puhtaan vaatteen. Puhdistin ja vahasin jokaisen myytävän kenkäparin ja siistin jokaikisen käsilaukun. Olin myös innokkaasti sekä virkannut ja jatkojalostanut kukkia. Näiden lisäksi myyntipöydän ulkoasun ja esillepanon suunnittelua, sekä hinnoittelua. En ala laskemaan, paljon käytin aikaa...

Ennen jo varsinaista tapahtuman alkamisaikaa olivat muut myyjät, esillepanijat ja muut avustajat kiertäneet toistensa myyntipisteitä. Harmittavasti kuitenkin ihmisiä ei ollut liiaksi, tai ainakaan ruuhkaksi asti varsinaiseen tapahtuma-aikaan. Enemmänkin olisi saliin mahtunut ihmisiä ja asiakkaita. En siis päässyt edes ns. omilleni myynnissä. Toisaalta vähän harmittaa, mutta mistä näitä koskaan tietää.

Sinällään mielenkiintoinen kokemus tuo, sillä en ole aiemmin osallistunut vastaaviin tapahtumiin myyjän ominaisuudessa. Oppia siis tämäkin, myös itsestäni. Suunnittelu ja toteutus on kivaa, luovaa, aikaavievääkin. Siinä mielestäni onnistuin. Mutta sitten tuo itse myynti. Melko hienovaraista on se, miten ottaa kontaktia, lähestyä, jos joku seisoo pöydän edessä. Eli asiakkaasta tai ostajasta kiinni, miten he asian kokevat tai sekin, missä menee myynnin ja tyrkyttämisen raja. En oikein usko, että olen kovin myyntihenkinen. En ainakaan vahvasti.

Silti voisi koettaa uudelleenkin vastaavaa tapahtumaa. Sellaista, missä itse saisi olla mukana myymässä. Itsepalvelukirppikset kun eivät ole minua varten, muuta kuin asiakkaan ominaisuudessa. Nyt en vaan en tiedä, mikä olisi seuraava tilaisuus tai mahdollisuus osallistua. Hakusessa siis! Mietinnässä myös, pitäisikö antaa nuo vaatteet, mitkä jäivät käsiin, ystäväni tyttärille 1 & 2 katsottavaksi. Vai pitäisikö ne vaan lahjoittaa vaatekeräykseen. Lähikaupan pihassa on Uffin keräyslaatikko, minne olen paljon vaatetta laittanut jo aiemminkin. Vaiko sittenkin säilyttäisin ja yrittäisin keväämmällä paremmalla onnella myydä niitä...

Hakusessa on myös jatkojalostettujen kukkatuotteiden kohtalo. Niitä ei ole ihan älyttömän paljon. Ne ovat kuitenkin sellaisia, että olen jokaisen itse kukan ja varsinaisen tuotteen tehnyt ajatuksella ja innostuksella. Valinnut värit niin, että ystävä- ja tuttavapiiristäni voisi löytyä potentiaalisia käyttäjiä. Lahjoja siis on tuleville syntymäpäivän juhlijoille, tai joululahjoina eteenpäin antaa, jne. - Jippii! Varokaa siis kaikki, kukkaa voi pukata kohdalle... Sillä ilman kukkaa elämä on väritöntä ja tylsää... Heh-heh!