Tämä asia on nyt siirtynyt, eli olen sitä siirtänyt ja
siirtänyt. Olen halunnut nauttia vielä näistä kesäisen oloisista päivistä, mitä
on osallemme suotu. Ei ole kiinnostanut alkaa tupahommiin, kun ulkoilmaelämä on
houkuttanut enemmän syysauringon paistaessa ja maalatessa maisemaa
houkuttelevan näköiseksi. Nyt on ollut lämmintä ja hyviä ulkoilusäitä. Päiväaikana
siis lähes kesäistä. Siksi olen ajatellut, että ehtiihän sitä sitten kun on
sateisempaa ja synkempää, silloin kuin ei juuri innostu lähtemään ulos.
Ai, että mikäkö asia? - Nooooh... Pitäisi kurkistaa mitä kaikkea kaapeista
löytyy. Käydä läpi kaikki kaapit. Siis vaatekaapit. Katsoa ja hämmästyä(?),
mitä kaikkea ne on syöneet. Ensinnäkin siksi, että tässä kodissani ja asunnossa
ei ole liikaa kaappitilaa. Toisekseen siksi, että tiedän niiden olevan aivan
liian täysiä.
Tunnustan, että pidän kauniista vaatteista, kengistä ja
laukuista. Minusta on kiva yhdistellä eri värejä ja kuoseja, sekä tehdä eri käyttötilanteisiin
ja tilaisuuksiin pukeutumiskokonaisuuksia. Pidän väreistä ja saan niistä
energiaa. Käydessäni kirppareilla mukaan tarttuu toisinaan myös jotain
asusteita, kuten huiveja, koruja, vöitä...
Monenlaista, kyllä. Ja nytkö ajattelin luopua.
- Saapa nähdä, sillä vaikeaa se toisinaan on, myönnetään, se luopuminen. Eli varastoissani on : vaatteita, kenkiä, laukkuja,
huiveja, vöitä... Aivan liikaa
säilytystiloihin nähden.
Puolustuksenani on todettava, että olenhan minä aika-ajoin, ja viimeksi
noin vuosi sitten penkonut vaatekaappia. Silloin(kin) latasin vaatteita
pusseihin lajitteluajatuksella, että
mitä annan katsottavaksi Ystäväni tyttärille 1 ja 2, kelpaako heille, tai mitä
ujutan keräyslaatikkoon lähikaupan nurkilla, ja mitä sitten vaan kertaisesti heitetään
pois. Sen vuoden takaisen jälkeen mylläsin vaatekaappia keväällä, kun käänsin
kauden talvesta kesään. Mutta kuten todettua, varsinaista lajittelua tein noin
vuosi sitten ja aika hennolla kädellä. Näin se aika vaan menee. Vuosi on
kulunut. Kaappeihin on tullut lisääkin tavaraa sen jälkeen... - Minä, parantumaton...
Nyt ehkä osan voisi koettaa myydäkin. Niistä voisi saada
pientä tuloa. Voisin viimein alkaa luopua myös astioista yms.
keittiötarvikkeista, mitä en tarvitse, tai mille ei ole käyttöä. Myyntiin siis
ehkä niistäkin. En vaan tiedä, miten niitä hinnoitella. Ehkä siis lahjoituskin
tulisi kyseeseen. Täytyy vielä pohtia näitä vaihtoehtoja.
Miten luopuminen onkin niin vaikeaa? Tai luopumisen
aloittaminen? Tekee mieleni vain kysyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti