Virvon varvon...

"Virvon varvon tuoreeks terveeks..."

Näin palmusunnuntain iloksi ja ihmetykseksi lähetän kuvan maaliskuun lenkiltä. Silloin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmitti kovasti. Tämä on otettu pari viikkoa sitten, eli maaliskuun puolivälissä, kun taivas oli ihan huikean sininen ja päivä kirkas.  Muistan, että sinä päivänä kävelylenkkeilin aurinkolasit päässä ja eräällä asuntoalueella kohdalle osui tuo mieletön paju. Se oli aivan täynnä isoja, suorastaan pulleita, kissoja, kauniisti vierivieressä  pitkissä, suorissa oksissa. Puu (tuskin pensas) oli korkeahko, kerrassaan huikean näköinen. Yritin kuvata sitä kännykän kameralla, mutta vasta kotona katsoin, millaisia otoksista tuli ja juuri hetki sitten siirsin kuvat koneelle. Mielestäni nuo vitsat olisivat olleet täydellistä ainesta punontaan, tai oksiksi maljakkoon... Mutta kun puu kasvoi jonkun pihassa, ja oksat työntyivät aidan takaa kevyen liikenteen väylän puolelle, tyydyin vain ohimennen kuvailemaan tätä ihmetystä. Katsokaapas, eikös olekin upea. Täynnä kissoja. Ja tuo taustana oleva sininen taivas. - Vau!

Katsoin juuri netistä, Wiki kertoo, että Suomessa on parikymmentä lajia pajuja, yritin katsoa lajikkeita, mutta en kyllä täysin pysty sanomaan, mikä lajike oli kyseessä. Ei ainakaan itkupaju, heh. Kuten sanoin, oksat olivat suoria ja kurottivat kohti korkeuksia, täynnänsä kissoja. Eli pajupuu, muusta viis.

Tulin tänä viikonloppuna käymään pikavisiitille Lahteen. Tapasin Veljeni Kihlattuineen Äitini luona. He olivat ohikulkumatkalla Kihlatun kotoa Veljeni luo, joten tässä Äidin luona oli ruuan tankkauspiste. Oma matkaanlähtöni eilen oli mielenkiintoinen. Kun ajoin kaupunkiin eräälle parkkipaikalle (ennen starttia oli tarkoitus kahvitella kaupungissa Ystäväni kanssa), autossa yllättäen syttyi öljymäärän varoitus- tai merkkivalo. Eli kahvin jälkeen ajelin eräälle keskustan huoltoasemalle, missä on myös huoltopalvelu, mutta eipä tietenkään viikonloppuisin. Olin hiukan epävarma ostamaan ja lisäämään itse öljyä, kun olin vähän ns. paremmin pukeutunut.

Mutta arjessamme on enkeleitä, kun uskaltaa hädän hetkellä tunnustaa avun tarpeensa. Näin uskon! Sillä kun olin käynyt huoltoasemalla sisällä kääntymässä kassantytön luota pois ja menossa takaisin ulos autolle, niin takanani ulos käveli heijastinliiviseen asuun pukeutunut harmaaohimoinen Herrahenkilö. Ajattelin, että voihan tuota aina kysyä. Niinpä käännyin ympäri ja yllätin ko. Herrahenkilön kysymällä, että voisikohan hän auttaa tässä öljyongelmassani. Hänpä oli aulis auttamaan ja katsoi kanssani öljyt. Alarajoillahan se oli, eli syystä tai toisesta öljyn määrä viime tarkistuksen jälkeen olennaisesti pienentynyt. En kuitenkaan ole nähnyt auton alla lammikoita, että... Ehkä vain helmikuisten ajojen ansioita.

No, tämä Setä passitti minut ostamaan lisää öljyä, minkä hän ystävällisesti sitten lisäsi säiliöön. Tarkisti vielä öljyt uudelleen ja katsoi että merkkivalo sammui, ja oli sitä mieltä, että voinen ajella Lahdessa ja takaisin, mutta patisteli tilaamaan öljynvaihtoa lähiaikoina. Olin niin iloinen, että vuolaasti kiitellen annoin ilomielin hänelle lompakostani löytyneen viiden euron setelin ja taas itse vastaavasti passitin häntä ostamaan palkkioksi itselleen pullakahvit tai lauantain saunaoluen. Luulen, että tässä tuli avun antajallekin hyvä mieli, kun nauratti meitä kumpaakin. Hän toivotteli turvallista matkaa ja ajelemaan varovasti. Kun sitten starttasin pihassa, todeten varoitusvalon sammuneen, ajattelin, että selviän tällä tämän reissun, ko. Setä vielä katseli perääni huoltoaseman ovensuussa, että pääsen matkaan ja heilautti hymyillen kättään ennenkuin meni takaisin sisälle. Ostamaan kahvia tai olutta, luulen... Kyllä oli ystävällinen vanhempi Herrahenkilö, vai mitä?

Joskus on siis hyvä tunnustaa oma avuttomuutensa tai pieni epävarmuutensa. Tuon episodin vuoksi päätin, että josko vaan joku taasen minultakin apua pyytää, niin taatusti autan, jos vaan voin. Melko usein kohdalleni onkin sattunut tuntemattomia tien tai pienen avun kyselijöitä. Koen ehkä olevani lähestyttävä ihminen. En ainakaan pelottele kyselijöitä pois. Tekisi mieleni väittää myös, että kyllä sitä jotenkin toisesta vaistoaa, voiko sitä edes kuvitella kysyvänsä apua kohtaamaltaan tuntemattomalta kanssaihmiseltä.

Nyt jatkuu Äidin ja tyttären yhteinen päivä. Kellot on käännetty kesää kohti. Hyvää palmusunnuntaita ja pääsiäistä edeltävää aikaa! :)