-zolinone

Sain toivomuksen kirjoittaa atopiasta ja kosketusallergiasta. Ilmeisimmin toivojan (kiitos vinkistä ja vihjeestä!) innoittajana toimi viime viikolla maanantaina MOT-ohjelmassa käsitelty Väriä hiuksiin, missä kerrottiin hiusvärien allergiaa aiheuttavista oireista ja yliherkkyydestä.   

                            

Taustana tälle toiveelle kerron, että minullahan on atopiaa ollut pienestä lapsesta lähtien, minkä lisäksi minulla on ympärivuotista allergista nuhaa ja nykyään myös diagnoosi tuosta mainitusta kosketusallergiasta. Minun tapauksessani kosketusallergiani on tyyppiä hidas allergia (toinen tyyppi on siis luonnollisesti nopea). Hitaassa tyypissä allergeenin (=allergiaa aiheuttavan aineen) oireet ilmaantuvat viiveellä, viive voi olla päivästä noin viikkoon. Allergeeni voi olla esimerkiksi nikkeli, tai sitten muun muassa tässä minun tapauksessani esiintyvä kemikaalien säilöntäaineena käytetty metyylikloori- ja / tai metyyli-isotiatsolinoni, kauppanimenä käytetään myös sanaa Kathon. Nämä esimerkkinä mainitut ovatkin yleisimpiä allergeeneja. Netistä löytyy paljon lisää tietoa näistä (esim. hakusanoilla atopia ja kosketusallergia), jos joku haluaa googlata.              

                            

Oma diagnoosini tuolle kosketusallergialle on muutaman vuoden takaa. Tässä ajassa olen oppinut sanomaan ääneen sanan metyylikloori-isotiatsolinoni. (Saavutus!).  Olen myös oppinut löytämään ko. aineen eri kemikaalien tuoteselosteesta. Useimmiten tarkkasilmäinen löytää sen helpoiten kun alkaa lukea tuoteselostetta lopusta alkuun. Näin myös minä.                             

                            

Kosketusallergia-diagnoosin jälkeen olin yllättynyt, miten monesta tutusta käyttämästäni tuotteesta sitä allergiaa aiheuttavaa ainetta löytyi. Hyvin monesta käsi- ja suihkusaippuasta, shampoosta, tai hoitoaineesta. Myös melko monesta käyttämästäni puhdistusaineesta, ja myös käsitiskiaineista, kuten esimerkiksi aiemmin suosimastani sitruuna-Fairystä. Ja siitä olikin ehkä vaikein luopua, ajatelkaa, Fairystä. Mutta terveyteni vuoksi olen sen tehnyt. Tämän diagnoosin myötä nykyään tuoteselosteet luen tarkasti ja siis välttelen tuota metyylikloori- ja / tai metyyli-isotiatsolinonia.                        

                            

Oireistani.  Mitähän niistä nyt sitten voisin kertoa. Eli ylipäätään atopiani vuoksi ihoni on kauttaaltaan herkkä ja kuivahko, tarvitsen periaatteessa päivittäin perusvoiteita, sekä ajoittain käytän myös hoito-, siis lähinnä kortisonivoiteita. Toisinaan elämäni on niin sanotusti tyyntä, eli elän melko rauhallista rinnakkaiseloa tämän atopia-taipumukseni kanssa. Hyvin tuttua (valitettavasti) on kuitenkin se, että atopiani saattaa kiukustua, siis iholleni eri kohtiin tulla turvotusta, hilseilyä,  kutinaa, sekä sille saattaa lehahtaa punoittavia läiskiä, ja nämä kutisevat läikät voivat kehittyä sitten ihottumaksi, joskus jopa pahaksikin. Tämä ihon oireiluhan sitten taas voi tapahtua milloin mistäkin syystä. Aina en todellakaan (vilpitön!) siis edes tiedä, mistä iho-oireiden paheneminen alkaa tai  en välttämättä osaa ennakoida mistä se saattaisi alkaa. Siis voin ihan suoraan sanoa, että koenkin atopiani elävän ihan omaa elämäänsä.         

                            

Aika-ajoin minulle tulee käsi-ihottumaa, mikä onkin hyvin kiusallista ja niiden oireiden pahetessa hoidot toisinaan vaativat hyviä hermoja ja pitkäjänteisyyttä. Kädethän kun ovat näkyvä ruumiinosamme (ihottuman olleessa akuutissa vaiheessa, siis "päällä",  se aikaansaa myös kanssaihmisten hämmentyneitä ja säikähtäneitä katseita, toisinaan myös kyseleviä kommentteja ihostani). Jokainenhan tietää myös miten tärkeässä asemassa kädet ovat jokapäiväisessä toiminnassamme,  ne kun ovat kosketuksessa lähes kaikkeen. Kun käsiin (tai  mihin nyt sitten aina se iskeekään) sitten tulee ihottumaa, voin omasta kokemuksestani sanoa, että se todellakin lamaannuttaa, se voi rajoittaa elämää, suorastaan jopa estää joitain toimintoja. Eli ei mikään kiva matkatoveri elämässä.           

                            

Tämä paheneva käsi-ihottuma olikin yksi osasyy silloin muutama vuosi sitten, kun pääsin allergiatesteihin. Tuolloin käsi-ihottumani oli todellakin pahana. Paheneminen voi tapahtua yllättävänkin nopeasti, näin myös sillä kertaa. Tuolloin käsi-ihottuman lisäksi raajoissani oli vähän, sekä myös kasvoissani oli ihottumaa, lähinnä ohimoilla, ja hiusrajassa. Tuolloin sain aiemmin mainittujen voiteiden lisäksi myös antibioottihoitoja ihon tulehdukseen, niiden lisäksi söin suun kautta kortisonikuureja useamman. Ei vain oireilu ottanut talttuakseen kokonaan ja niin siis päädyin useamman työterveyslääkärikäynnin ja kortisonikuurin jälkeen lähetteellä ihotautilääkärin kautta allergiatesteihin. Testausten jälkeen kävin kuulemassa tulokset ja sain reseptejä, tällöin sain myös lähetteen elämäni ensimmäisiin valohoitoihin.              

                            

Tällä hetkellä atopiani on melko rauhallisessa vaiheessa, eli ihoni oireilu on syystä tai toisesta jonkin verran vähentynyt. Talviaika luonnollisesti tuo atopiaan oman vivahteensa, siis saatan tarvita hoitoa iholleni enemmän, siis lähinnä voiteita. Toisaalta tämä talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin, ei paljoakaan pakkasia. Silläkin voi olla vaikutuksensa. Olin jopa kokeilumielessä loppusyksystä-alkukevääseen ilman aiemmin jokapäiväistä allergialääkettäni, antihistamiinia siis. Nyt aloitin kuun vaihtuessa maaliskuuksi taas syödä antihistamiinia, ihan varmuuden vuoksi, kun alkaa allergeeneja olla ilmassa (varsinaista siitepölyallergiaa minulla ei ole diagnosoitu), sekä aikaa myöten katupölyä, mikä taasen on minulle oireita aiheuttava tai voimistava. Heinistäkään en (onneksi!) pahemmin saa oireita kesällä, mutta kun on pujon ja homepölyn vuoro, niin silloin oloni on useimmiten huono ja oireilu viimeistään alkaa. Näin se allergiavuosi minun tapauksessani yleensä menee. Mainittujen allergeenien lisäksi saan jonkinverran oireita myös huone- ja joistain eläinpölyistä.                

                            

Ylipäätään kosketusallergian ja atopian kanssa vain täytyy elää, oli niiden vaihe mikä tahansa. Ne kun ovat yleensä loppuelämän matkatovereita. Oireiluihin vie toki aikaa tottua, sopeutua, eikä se silti läheskään aina onnistu. Kun olo on pahin, silloin on leikki kaukana ja elämä saattaa olla todella kurjaa. Näin nämä atopia ja kosketusallergia opettavat ihmiselle elämän jaloja taitoja : sillä minulle ne ovat ainakin muovanneet kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Sillä hyviä hermojahan nämä oireet toisinaan kysyvät.  Lisäksi tarvitaan runsainmitoin myös suvaitsevaisuutta, myös armollisuutta, itseänikin kohtaan. Näitäkin tämä elämä on opettanut. Tietenkin myös : Asennetta! Jos iho on kurjassa kunnossa, ei mielikään aina ole iloinen. Ja taas surumieli voi antaa uutta yllykettä ihon huonolle kunnolle, kierre syntyy hyvinkin helposti. On ihan taivaan tosi, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on isossa asemassa oireilun hallinnassa. Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että kun iho on parempi ja oireilu tasapainossa, niin kyllä elämä on aika ihanaa! <3       

                            

ps. Tämän kirjoituksen toivoja ehkä odotti toisenlaista blogipäivitystä, mutta tästä nyt tuli tällainen... :)