Älä ole onneton

Kuluneisiin päiviin sattuu tuo Leevin ja kumppaneiden vanha "renkutus" vuodelta 1981. Mieheke oli lomalla viime viikolla, kun itse olin viimeisen viikon kurssilla. Suurelta osin lomansa kului remonttia ja tyhjennystä tehden Isänsä omistamassa asunnossa. Pääsinpä minäkin sitten tyhjennystä tekemään viikonloppuna, seurauksella, että hauishan siinä kipeytyi ja voin kokemuksesta sanoa, että 120 cm leveä runkopatja painaa melko paljon kun on useampi kerrosväli kierreportaita, mitä kantaa. Huh! - Mutta selvisimme, Pojat ja minä.

Eli nyt korvamatona soi nyt tuo "...älä ole onneton...". Yritänkin ajatella positiivisesti, vaikka tällä hetkellä on vähän alakuloa ilmoilla, huomaan. Kurssista sinällään jäi hyvät fiilikset, olen tyytyväinen, että hain, pääsin ja osallistuin ko. koulutukseen. Perjantaina todistukset saimme, kuin myös englannin kielen tasotestin tulokset. Onhan näistä sitten ansioluetteloon täytettä ja materiaalia.

Pari päivää olen ollut aika väsynyt. Kurkkukarheutta, vähän äänen käheyttä, sekä hitusen lämmöntunnetta kehossa. Silti ei ole flunssa iskenyt, ainakaan täydellä teholla. Tuo harmaa ja kostea keli, eipä sekään minun mieltäni piristä. Ulkoillessa kun tuntuu, että kosteus menee luihin ja ytimiin, sitten palelee. Ulkoillessa ja autoillessa saa väistellä lätäköitä ja kraatereita. On se kevät siis edistynyt, valoisaa aikaakin on enemmän. Vieläkö tulee tuntuvammin pakkasta, vaikea sanoa.

Aloitin jo viime viikon lopulla neulomaan itselleni pitsipipoa Sandnes Garnin puuvilla-villa langasta. Väri "ei-niin-pirteä" liila, vähän meleerattu sellainen. Sävy hiveli vähän haaveellista mieltäni. Se sopinee varsin kevään värimaailmoihin ja esim. farkkuihin. Vaan en ole päässyt tässä projektissani juuri alkua pidemmälle. Aloitusjoustin olisi valmiina, mutta pitsineule aloittamatta, mutta lanka on kivaa neulottava, joten josko se siitä valmistuisi.

Harmitti sekin tänään, kun yhteen työpaikkaan liittyen yritin soittaa soittoaikana useamman kerran. Olisin halunnut kysellä lisätietoja, niin lisätietojen antaja ei vastannut puheluihin koko päivänä. Kyllähän tietty arvasin, että vastaamattomuuteen  on oltava hyvä syy, mutta silti olin jotenkin ärsyyntynyt. Asia kuitenkin selvisi, kun hän itse sitten palasi nyt illalla asian tiimoilta. Selityksensä hyväksytty. Hakemus sitten seuraavaksi "väännettävä", enkä ole vielä edes aloittanut. - Tahmeaa.

Pesin värillistä pyykkiä. Pesukonekin imi alakuloonsa mustia sukkia. En ymmärrä alkuunkaan, miten kuivumaan sain ripustaa parittoman määrän niitä.  Yleensä kun olen aika tarkka näissä jutuissa. No..josko se jossain pyykkikorin pohjalla istuu, tuo yksinäinen musta sukkarukka, odottaen löytäjäänsä.

Kävin iltapäivällä Ystäväni kanssa kahvilla. Siitä vähän piristyin ja kävin sitten sen jälkeen vielä räntäsateessa tankkaamassa autoa. Kaupan jätin suosiolla huomiseksi. Odotan inspiraatiota, mitä kokkaisin loppuviikoksi. Eipä ole vielä iskenyt ideantynkää. Tänä iltana ajattelin kaivella vielä kaappeja, josko saisin iltateelle Miehekkeelle leivottua pikaleipää. Kait se on alettava puuhaamaan, ettei mene ihan surkutteluksi tämä päivitys.

Loppuun laitan pari kuvaa parin viikon takaisista iltateelle leipomistani herkuista. Eli suolainen piiras oli valmiiseen ruispiiraspohjaan leivottu parsa-fetapiirakka. Nesteenä käytin sillä kertaa kermaviiliä, mistä tulikin oma makuvivahteensa. Piiras oli hyvää, oikeastaan jopa parempaa sitten leipomisen jälkeisenä päivänä. Makeana leivoin samaan syssyyn cookies'seja. Kuivat raaka-aineet näihin olivat joululahjaksi saadusta lasipurkista (harmi, etten muistanut kuvata kaunista purkkia, missä aineet olivat sievinä kerroksina). Lisäksi taikinaan tuli voita ja yksi kananmuna. Lopputuloksena oli herkullisia, suklaisia (ja melko rasvaisia...) keksejä. Kaikki on syöty, kiitos ja vilkutus vain purkin kokoajalle, leipurien aatelille, Ystävälleni sinne maalle.  :P