sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Viikko takana, kolme edessä

Viikon verran mennyt kurssilla, mistä aiemmin kerroin täälläkin, että hain ja tulin valituksi. Ensimmäinen viikko meni todella nopeasti. Tosin alkuviikosta olin Äitini luona parikin yötä putkeen, kun oli ne eteläisen Suomen suurimmat pyryt tuolloin, ettei kertaisesti huvittanut ajaa. Olen myös ajanut kotoa koulutukseen ja takaisin saman päivän aikana. Täytyy sanoa, että valon määrän lisääntyminen onkin tässä kohtaa sitävastoin puolellani, eli on suuri helpotus ja ilo, että toiseen suuntaan saa ajaa valoisaan aikaan.  Kaikkiaan myös olen yllättynyt, että olen jaksanut herätä aamuvarhaisella ihmeen hyvin. Syön lähtiessä aamupuuroa ja juon kahvit. Sitten olen ajoissa lähtenyt liikkeelle, että ei tien päällä ole kiirettä ja saan koulun pihasta hyvän parkkipaikan, sekä vaihdettua sisävaatteet ja -kengät (= edellisen päivityksen huopaset :) )

Luulen, että jaksamisessa edesauttaa sekin, kun koulutuksen aihealue on mielenkiintoinen ja jo tämän perusteella tuntuu, että olin oikeassa, kun sanoin, että koen tämän vähän omaksi alueekseni. Ihmiskeskeistähän tuo on ja viime viikolla lisäksi tiedottamista ja viestintää, sekä englantia, niin tokihan päivät ovat menneet vähän liiankin hyvin ja nopeasti. Mutta kurssi on lyhyt, eli seuraavaksi pitänee selvitellä josko vielä jatkaisin aiheen parissa ja tiimoilta esim. avoimessa yliopistossa... Tai sitten jotain ihan muuta!

Viime viikolla kävin Lahdessa taasen SPR:n Kontti-kirpputorilla. Tein löytöjä. Hyviä löytöjä. Ensinnäkin löysin 7-vuotissyntymäpäiväsankarille hyväkuntoisen Reiman ulkoilutakin. Värit olivat keväiset, eli vaaleaa beigea, tummempaa ruskeaa ja hennon vaaleansinistä. Käynee tarvittaessa myös pikkuveljelle, jos ei kulu käytössä puhki. Takkia on kuitenkin selvästi jo käytetty, näkee pesulapun haalistumisesta, eipä juuri muusta. Löytö siis. Ostin myös itselleni Voglian tummanliilan 3/4 hihaisen neuletunikan. Yläosa, tai miehusta on sellaista pitsi-, palmikko- ja kuvioneuletta, samaa pintaa on myös hihojen yläosa, tunikan alaosassa on aavistuksen levenevästi joustoneuletta. Hihoissa myös samaa joustoneuletta vähän trumpettimaisesti, eli leventyen. Yritän kuvata tunikan vaikka myöhemmin ja lisätä tänne.

Näiden vaatteiden lisäksi löysin 2 eurolla Arabian Pallas-pullalautasen, Raija Uosikkisen design'ia hennon kullansävyisenä. Ollut ymmärtääkseni tuotannossa vuosina 1965-1970. Lautanen oli oikein hyväkuntoinen, siis löytö, mutta näitä oli siis myynnissä vain yksi ainoa kappale. Ehkä käytän sitä vaikka keksien, tai leikkeleiden tarjoiluun, tai lahjoitan eteenpäin.




Sitten ostin pari käsityöaiheista kirjaa, tai toinen oli lähinnä vihkonen. Kirja oli Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt vuodelta 1948 (tosin neljäs painos), myöskin hyväkuntoinen, jopa priimaa. Tämän kirjan oli saanut joku Lea-niminen henkilö vuonna 1949 vanhemmiltaan. Valitettavasti vain tarrahintalappu oli ajattelemattomasti liimattu ulkopuolelle takakanteen ja kun revin sitä varoen pois, mukaan lähti tietenkin myös pintaa. - Harmittaa! Tuossa vihkosessa Me neulomme lapsille 3, vuodelta 1954 oli fiksummin samanlainen tarrahintalappu laitettu klemmarilla takakanteen. Tämänkin kunto oli mielestäni lähes erinomainen, ja kun katselin kuvia ja ohjeita, en voinut olla sitä ostamatta. Enkä voi olla ihmettelemättä, miten osa ko. ohjeista on kestänyt aikaa, siis, että mallit ovat jollain tapaa niin klassisia ja ajattomia, että niitä voisi vielä tänäkin päivänä käyttää. Vai mitä pidätte esim. tästä Pikkutytön pyhäpuvusta?





 Löytö omalla tavallaan oli myös Kauneimmat käsityöt -lehti 2/2012. Lähti sitten sekin eurolla mukaan, vaikka olen ajatellut, että lehtiä ei pitäisi yhtään varastoihin ostaa. Selityksenä toki annan, että siinä oli tälläkertaa monta toteuttamiskelpoista virkkausideaa, tai -ohjetta... Sormia syyhyttää jo! - Joten tähän vielä lopuksi voisi esitellä teille Joulu-tohinoiden jälkeen valmistuneen Ransu-ronsun. Ohje (nostalgiaohjeena) oli samassa vuoden takaisessa Suuri käsityö-lehdessä, missä oli joululahjanallen ohje. Tosin vahvasti muistelen, että norsun ohjelehti 80-luvulta on myös alkuperäisenä arkistoissani...että jotta. Mutta tulihan tehtyä! Ja myös takki, sillä Ransu-ronsun takki on virkattu flow-virkkauksena toteuttaen omasta päästä. Norsun koon hahmottanee Nalle-lankakerästä, mikä nojaa Ransuun, eli kyllä tämä poika istua osaa, uskokaa pois.


3 kommenttia:

  1. Hyviä löytöjä, kyll yks tai kaks lehteä aina voi ostaa just ku on toteutettavia ohjeita. Mulle ei tule mitään kässälehteä, ostan sitt jos tarvis on. Taito -lehti tulee mutt sehän on sellainen yleissivistävä ja siinä on paljon oikeata ja hyvää tietoa missä kässäalalla mennään ja silleen.
    Mulla on kans joku yksittäinen lautanen just tarjoilukäytössä tai oman leipalautasena.
    Jaksamista opiskeluun ja hyvää Ystis-päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups...piti kirjoittaa vastaus, eikä kommentti. Mutta luehan alta... :D

      Poista
  2. Kiitos kommenteistasi. :) Juu..eipä minullekaan tilattuna tule mitään lehteä. Enkä ole ajatellut tilatakaan. Ostaa voi, jos joku "must" tulee vastaan. Harvemmin nykyään niinkään. Kirjastossa on kiva selailla kässälehtiä ja sitten poimia rusinat pullista. Heh... Kiitos, Hyvää Ystävänpäivää Sinullekin <3

    VastaaPoista