Lentoon

Olen melko vähän kirjoittanut kirjoista, mitä olen lukenut. En oikein osaa nytkään, vaikka juuri luin vaikuttavan kirjan. Kirja oli Hiljaiset sillat, The Bridges of Madison County. Kirjan takakannesta lainaan seuraavaa: "Kirja kuin kirkkain helmi - tarina, joka palauttaa uskon rakkauteen". Itkettävän ihana siis. Oli sopivaa Valentinuksen päivän luettavaa... Antoi myös pohdittavaa. - Suosittelen, miten kukin sitten kokeekaan kohdallaan.

Seuraavaksi aion lukea eilen kirjastosta lainaamani Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies. Tulkoon tässä kohtaa paljastus itsestäni, eli olen koko "pienen" ikäni tykännyt Katri Helenasta. En pelkästään musiikin kautta, vaan myös persoonastaan. 70-luvun lapsena olen saanut elää aikaan, kun hänen uransa sai jatkoa toiselle vuosikymmenelle. 70-luvulla sain radiosta (kotonani kuunneltiin paljon radiota) kuullakseni hänen klassikkohittejään, esim. Vasten auringon siltaa, Kesänlapsi, Syysunelma, Lintu ja lapsi, Katson sineen taivaan, jne. Olin pienenä todella ujo, suorastaan arka, mutta muistan, että halusin hyppynarun päätä mikrofonina pidellen laulaa Katri Helenaa itsekseni, ehkä joskus jopa lähipiirilleni. Etenkin nämä kaksi viimeksi mainittua kappaletta olivat sellaisia, mitkä tekivät lähtemättömästi vaikutuksen minuun. Olen tuota joskus jälkeenpäin pohtinut, miksi. - Vaikea vieläkään löytää vastausta.

Pidän ko. kappaleista edelleen. Niissä on jotain suurempaa. Muistan senkin, kun serkkujeni perheessä oli levysoitin ja Katrin joku (ehkä useampikin?) levy, niin joskus vieraillessamme heidän luonaan, minua vanhemmat tyttöserkkuni kysyivät mitä levyä kuunneltaisiin. Lähes poikkeuksetta vastaukseni oli "Katri Helenaa". Ehkä elin vahvasti näitä kappaleita. Silloin, ja vielä nykyäänkin, vatsanpohjasta nippaa, ja tuntuu, kuin oikeasti kohoaisi hetkeksi siivilleen, kun kuulen Katrin venyttävän laulun kohtaa "Laula niin saat lentää taivaat..." ja sitten pienoinen pettymyksen tunne, kun tulee kohta "laulaa myös saan maahan jään vaan...". Samaa voimaa on myös kertosäkeessä "Katson sineen taivaan". Molemmissa lauluissa on myös pala taivasta, lapsen viattomuutta, toivoa, ja myös rakkautta... Tulkitsen, että myös uskoa, koska ainakin tuota Katson sineen taivaan - kappaletta on verrattu rukoukseen. Samaa sanotaan Katrin myöhäisemmän tuotannon kappaleesta Anna mulle tähtitaivas.

En oikein ole varma, halusinko kertoilla tänään tässä päivityksessä kirjoista, vai lauluista. Tärkeitä kuitenkin molemmat aiheet. Enemmän voisin lukea. Pidän lukemisesta, mutta olen aika hidas lukija. Toisinaan joku kirja on sellainen, että se imaisee mukaansa ja lukeminen on nopeaa, jopa vaivatonta. On myös toisinpäin, eli joku kirja vaan jää kesken, tai vaiheeseen, enkä jaksa keskittyä lukemaan sitä loppuun, vaikka kuinka yrittäisin.

Kirjoittaminen on myös toisinaan haasteellista. Blogikirjoituksien aiheita on päässäni muhimassa tälläkin hetkellä melko paljon. Vaan rauhassa aloilleen istuminen ja jonkunlaisen julkaisukelpoisen päivityksen aikaansaaminen onkin jo saavutus. Päivitystahtini ei ole viime viikkojen aikana päätä huimannut, mutta aion kuitenkin jatkaa tätä, koska kirjoittaminen on minulle tärkeää. Se on minulle tapa jäsentää tai järjestellä ajatuksiani ja nähdä maailmaa eri perspektiiveistä. Tässä bloggaamisessa on hyvä juttu sekin, että lisäksi saan kirjattua muistiin välähdyksiä ja asioita, mitkä muutoin todennäköisimmin saattaisin unohtaa.

Tällä kertaa en pääse lentoon, en osaa kirjoittaa pidemmin. Liian hajanaisia ja irrallisia ajatuksia on turha alkaa kasaamaan yhden päivityksen alle. Lupaan kuitenkin palata tänne. Kurssi on puolivälissä, sitä on siis jäljellä kaksi viikkoa. Jotain yritän siitäkin vielä kertoilla tuonnempana. Palataan siis!