Syömään!

Olin jossain yhteydessä kuullut äskettäin suomalaisten yksinasuvien asuntokuntien ylittäneen miljoonan.  Eli pienten asuntokuntien määrä on ollut reilussa kasvussa viime vuosina. Sitten törmäsin netissä pienimuotoiseen kirjoitukseen ruokahävikistä. Siinä linkattiin Kuluttajaliiton sivuille, missä kerrottiin tälle viikolle ajoittuvasta kampanjasta ruokahävikin vähentämiseksi. Lueskelin sivuilta löytyviä faktoja, mistä poimin seuraavia :

- Suomessa heitetään vuodessa 20-26 kg per henkilö ruokaa roskiin.

- Suomalaiset kotitaloudet yhteensä heittävät ruokaa roskiin 500 miljoonan euron edestä vuosittain.

Huh-huh! Melkoisia määriä ihmiset, sekä kilot, että eurot. Nämä herättelyt saivat sitten tänään minutkin pohtimaan yksinasumista, sekä suhdettani ruokaan ja samalla hävikkiin. Myönnän täysin tässä, etten aina hyödynnä kaikkea ostamaani ruokaa ja poiskin tulee toisinaan heitettyä. Valitettavasti. Tosin nykyään, kun euro on tiukemmassa, tätä tapahtuu meillä aiempaa vähemmän. Onneksi.

Yritin pohtia, ja löysinkin joitain syitä omaan käyttäytymiseeni. Kun kaltaiseni yksinasuva lähtee markettiin kauppaan, en voi kun hämmästellä ostoskärryjen ja pakkauskokojen suuruutta. Nehän puhuvat aivan eri kieltä Tilastokeskuksen tilastoiman yksinasuvien lukumäärän kanssa. Ruokahävikin yhtenä syynä itselläni ovatkin liian suuret pakkauskoot. Tietysti ylipäätään minun ehkä pitäisi ostaa vähemmän, mutta se on tosiaan aika kallista, jos valitsee sen pienemmän pakkauksen. Toisaalta kait sekin riittäisi. Kauppojen aukioloaikoihin ei voi vedota, että lisää ruokaa saisi lähes mihin aikaan tahansa. Oma lähikauppanikin palvelee klo 23 asti. Minä vain en halua käydä kuin ehkä kerran tai kaksi kertaa viikossa kaupassa.

Usein onkin niin, että kaappien ja pakastimen uumenista löydän aina jotain, ainakin itselleni lounasruuaksi, joten kauppaan menoa on helppo myös lykätä eteenpäin. Arjen taas alettua Miehekkeen kesäloman jälkeen syön päivisin pääsääntöisesti yksin. Tänään kuitenkin valmistin meille, siis Miehekkeelle ja minulle, possun filettä ja uunijuureksia.

Nyt on juurekset parhaimmillaan, joten kannattaa hyödyntää niitä. Pilkoin itse lanttua, porkkanaa, sipulia, perunaa, perään lisäksi lorautin oliiviöljyä, lurautin siirappia, sekä suolaa ja yrttimaustetta ja kaikki nämä sekaisin ja paistopussiin. Pistinpä vielä valmiiksi suolatun possunfileen samaan pussiin muhimaan. Tuli muuten helposti hyvää ja väittäisin, jotta melko terveellistäkin! Suosittelen kokeilemaan uunijuuresten valmistusta itse, vaikka kaupan pakastinkaapeistakin löytyy vastaavanlaisia sekoituksia.

Juureksia vielä jäikin varastoihin, että ehkä vielä loppuviikosta on juuressosekeiton valmistuksen aika. Nämä juurekset ja vihannekset ovat nimittäin itselleni ruokahävikin raaka-aineita, joten nyt on syytä ne käyttää, ettei tarvitse heittää pois.

   

Viime viikolla oli myös kasvispainotteista lautasellani. Broilerinfileet olin kypsentänyt uunissa, lisäksi kesäkurpitsaa ja grillijuustoa (nekin olisi onnistuneet samalla uunilla, mutta itse paistoin ne tällä kertaa pannulla), viileänä lisäkkeenä jääsalaattia, kirsikkatomaatteja ja nektariinin lohkoja, sekä salaattisekoitusta (sis. pähkinää ja siemeniä). Melko värikäs annos, sanoisin!

Eli vaikka tässä juuri tuli itselleni työttömyyttä vuoden päivät täyteen, niin ruoka on asia, mistä en halua tinkiä. Tarjouksia ja - 30 % ym. alennuksia hyödynnän, tietty, mutta muuten ostan lähes mitä haluan. Mielestäni syön vähintään kohtuullisesti, joskus jopa hyvin. Sillä olen onnekseni tajunnut, että terveellinen ja monipuolinen ruoka on hyvä terveyden ja yleiskunnon edistäjä. Flunssaa (tai juuri muutakaan) en ole (- kop kop - ) potenut työttömyyden aikana. Eli kyllä ruokavaliolla täytyy vähän merkitystä olla.

Kuluneen vuoden aikana olen lisännyt erilaisia ja uusia kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni, kuten esim. lehtikaalia. Siitä odotan innolla uutta satokautta. Eikös sitä kotimaisena pitäisi alkaa jo pian saada. Olen myös alkanut syödä enemmän siemeniä ja pähkinöitä, ne ovat tosi hyviä ruokavalion rikastuttajia. Sokeria sisältäviä jogurtteja ja rahkoja en enää oikeastaan juuri osta, vaan ne ovat sitten ns. maustamattomia naturel-versioita, mitä ostan. Makeuttaa kun voi halutessaan muullakin kuin sokerilla ja kummasti sitä makuaisti tottuu happamampaan vaihtoehtoon. Herkkuja silti toisinaan syön, kuten esim. lakritsaa, suklaata, pullaa, jne... Viime viikolla leivoin vadelma-kermaviilipiirasta, että ei ne sokeri ja vehnäjauho ole kokonaan poistuneet ruokavaliosta. Niin, ja kyllä sieltä löytyy edelleen voi ja kermakin, mutta vähemmässä määrin, kun aiemmin.

Ja marjoja olen syönyt melko paljon viimeisen kuukauden - puolentoista ajan. Pakastimessa olen nyt talvea varten säilönyt mustikkaa ja vadelmaa, vähän myös punaherukkaa. Puolukkaan pitäisi lähteä sitten seuraavaksi. Ne alkaa olla kypsiä poimittavaksi. Viime viikolla perjantaina kävin katsastamassa niiden tilannetta metsässä, samalla poimin Äidilleni vielä vähän mustikkaa tuliaisiksi. Kohtuullisen hyvin niitä edelleen löysin, kun vaan jaksoin varpuja sinnikkäästi käännellä. Kuten nämä viimeiset varvut, mitä käänsin ja poimin. Niihin oli hyvä päättää mustikkakausi, oikein hymyn saivat huulilleni nämä siniset jättiläiset. Nam!