Olin jossain yhteydessä kuullut äskettäin suomalaisten
yksinasuvien asuntokuntien ylittäneen miljoonan. Eli pienten asuntokuntien määrä on ollut
reilussa kasvussa viime vuosina. Sitten törmäsin netissä pienimuotoiseen
kirjoitukseen ruokahävikistä. Siinä linkattiin Kuluttajaliiton sivuille, missä
kerrottiin tälle viikolle ajoittuvasta kampanjasta ruokahävikin vähentämiseksi.
Lueskelin sivuilta löytyviä faktoja, mistä poimin seuraavia :
- Suomessa heitetään vuodessa 20-26 kg per henkilö ruokaa
roskiin.
- Suomalaiset kotitaloudet yhteensä heittävät ruokaa roskiin
500 miljoonan euron edestä vuosittain.
Huh-huh! Melkoisia määriä ihmiset, sekä kilot, että eurot. Nämä
herättelyt saivat sitten tänään minutkin pohtimaan yksinasumista, sekä suhdettani
ruokaan ja samalla hävikkiin. Myönnän täysin tässä, etten aina hyödynnä kaikkea
ostamaani ruokaa ja poiskin tulee toisinaan heitettyä. Valitettavasti. Tosin
nykyään, kun euro on tiukemmassa, tätä tapahtuu meillä aiempaa vähemmän.
Onneksi.
Yritin pohtia, ja löysinkin joitain syitä omaan käyttäytymiseeni.
Kun kaltaiseni yksinasuva lähtee markettiin kauppaan, en voi kun hämmästellä
ostoskärryjen ja pakkauskokojen suuruutta. Nehän puhuvat aivan eri kieltä Tilastokeskuksen
tilastoiman yksinasuvien lukumäärän kanssa. Ruokahävikin yhtenä syynä itselläni
ovatkin liian suuret pakkauskoot. Tietysti ylipäätään minun ehkä pitäisi ostaa
vähemmän, mutta se on tosiaan aika kallista, jos valitsee sen pienemmän
pakkauksen. Toisaalta kait sekin riittäisi. Kauppojen aukioloaikoihin ei voi
vedota, että lisää ruokaa saisi lähes mihin aikaan tahansa. Oma lähikauppanikin
palvelee klo 23 asti. Minä vain en halua käydä kuin ehkä kerran tai kaksi
kertaa viikossa kaupassa.
Usein onkin niin, että kaappien ja pakastimen uumenista
löydän aina jotain, ainakin itselleni lounasruuaksi, joten kauppaan menoa on
helppo myös lykätä eteenpäin. Arjen taas alettua Miehekkeen kesäloman jälkeen
syön päivisin pääsääntöisesti yksin. Tänään kuitenkin valmistin meille, siis
Miehekkeelle ja minulle, possun filettä ja uunijuureksia.
Nyt on juurekset parhaimmillaan, joten kannattaa hyödyntää
niitä. Pilkoin itse lanttua, porkkanaa, sipulia, perunaa, perään lisäksi
lorautin oliiviöljyä, lurautin siirappia, sekä suolaa ja yrttimaustetta ja
kaikki nämä sekaisin ja paistopussiin. Pistinpä vielä valmiiksi suolatun
possunfileen samaan pussiin muhimaan. Tuli muuten helposti hyvää ja väittäisin,
jotta melko terveellistäkin! Suosittelen kokeilemaan uunijuuresten valmistusta
itse, vaikka kaupan pakastinkaapeistakin löytyy vastaavanlaisia sekoituksia.
Juureksia vielä jäikin varastoihin, että ehkä vielä
loppuviikosta on juuressosekeiton valmistuksen aika. Nämä juurekset ja
vihannekset ovat nimittäin itselleni ruokahävikin raaka-aineita, joten nyt on
syytä ne käyttää, ettei tarvitse heittää pois.
Viime viikolla oli myös kasvispainotteista lautasellani.
Broilerinfileet olin kypsentänyt uunissa, lisäksi kesäkurpitsaa ja
grillijuustoa (nekin olisi onnistuneet samalla uunilla, mutta itse paistoin ne
tällä kertaa pannulla), viileänä lisäkkeenä jääsalaattia, kirsikkatomaatteja ja
nektariinin lohkoja, sekä salaattisekoitusta (sis. pähkinää ja siemeniä). Melko
värikäs annos, sanoisin!
Eli vaikka tässä juuri tuli itselleni työttömyyttä vuoden
päivät täyteen, niin ruoka on asia, mistä en halua tinkiä. Tarjouksia ja - 30 %
ym. alennuksia hyödynnän, tietty, mutta muuten ostan lähes mitä haluan. Mielestäni
syön vähintään kohtuullisesti, joskus jopa hyvin. Sillä olen onnekseni tajunnut,
että terveellinen ja monipuolinen ruoka on hyvä terveyden ja yleiskunnon
edistäjä. Flunssaa (tai juuri muutakaan) en ole (- kop kop - ) potenut
työttömyyden aikana. Eli kyllä ruokavaliolla täytyy vähän merkitystä olla.
Kuluneen vuoden aikana olen lisännyt erilaisia ja uusia
kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni, kuten esim. lehtikaalia. Siitä odotan innolla
uutta satokautta. Eikös sitä kotimaisena pitäisi alkaa jo pian saada. Olen myös
alkanut syödä enemmän siemeniä ja pähkinöitä, ne ovat tosi hyviä ruokavalion
rikastuttajia. Sokeria sisältäviä jogurtteja ja rahkoja en enää oikeastaan
juuri osta, vaan ne ovat sitten ns. maustamattomia naturel-versioita, mitä
ostan. Makeuttaa kun voi halutessaan muullakin kuin sokerilla ja kummasti sitä makuaisti
tottuu happamampaan vaihtoehtoon. Herkkuja silti toisinaan syön, kuten esim.
lakritsaa, suklaata, pullaa, jne... Viime viikolla leivoin
vadelma-kermaviilipiirasta, että ei ne sokeri ja vehnäjauho ole kokonaan
poistuneet ruokavaliosta. Niin, ja kyllä sieltä löytyy edelleen voi ja
kermakin, mutta vähemmässä määrin, kun aiemmin.
Ja marjoja olen syönyt melko paljon viimeisen kuukauden -
puolentoista ajan. Pakastimessa olen nyt talvea varten säilönyt mustikkaa ja
vadelmaa, vähän myös punaherukkaa. Puolukkaan pitäisi lähteä sitten
seuraavaksi. Ne alkaa olla kypsiä poimittavaksi. Viime viikolla perjantaina
kävin katsastamassa niiden tilannetta metsässä, samalla poimin Äidilleni vielä
vähän mustikkaa tuliaisiksi. Kohtuullisen hyvin niitä edelleen löysin, kun vaan
jaksoin varpuja sinnikkäästi käännellä. Kuten nämä viimeiset varvut, mitä käänsin
ja poimin. Niihin oli hyvä päättää mustikkakausi, oikein hymyn saivat
huulilleni nämä siniset jättiläiset. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti