Harmaan päivän väreinä liila ja ruskea (ja vähän jotain iloisempaa)

Sadepäivä pitkähkön aurinkoisen ja lämpimän kauden jälkeen on aluksi aika hämmentävää. Tai sateesta, eihän se nyt ole kaikenaikaa satanut, mutta kuitenkin paaaaljon harmaampaa ja kosteampaa on ollut kuin viime aikoina on ollut. Sääntilan käänne syksyisempään on tapahtunut. Ainakin tämän päivän ajaksi.

Tänään tarvitaan pientä piristystä, se olikin aamun kirkas ajatus. Minähän tunnetusti piristyn siitä, että saan ostaa jotain pientä, tai tehdä jotain käsillä, tai vähän herkutella... Vaan ajatelkaas sitä, jos tämän kaiken mainitun sisällyttää samaan päivään. Eihän silloin voi mitenkään päivä olla, kuin ihan loistava! Juu-u...kyllä! Tänään ON loistava päivä! Samalla voi hyvällä mielellä taas innostua työnhausta. Olen siis tänään kahteen uuteen paikkaan viritellyt hakemusasioita. Se onkin jo saavutus, mitä voi myös juhlia noilla aiemmin mainituilla pikkupiristeillä.

Okei okei...minäpä nyt kerron kuvilla vähän lisää, niin jospa tämä avautuisi paremmin.

Ensinnä kuvaan ilmestyy (yllättäin?) taas mekko. Kauniista kesäisistä säistä ja mekkokeleistä kun on niin ilo nauttia, niin pari viikonloppua takaperin sitten tein kuvassa näkyvän löydön. Mekko (tai tunika, miten vaan) on minulle tuntemattomaksi jääneen kotiompelijan tekemä. Hän myi sen taidetapahtumassa kirppistyyliin ja -hintaan. Kertoi, että on tehnyt sen raidallisista pukupellavista (värit musta/harmaa, liila/luumu) itselleen, ja oli sitä mieltä, että toista samanlaista ei tule vastaan. Itse myynti kun tapahtui ulkotiloissa, missä ei ollut mahdollisuutta sovittaa mekkoa, mallailimme sitä myyjän kanssa minulle ikkunalasia peilinä käyttäen. Hän uskoi, että koko (arvio noin 40) riittäisi minulle. Koska budjettia olen saanut miettiä pitkän kesän (tai ehkä koko työttömyysjakson ajan), niin tokihan tätäkin ostosta ensin mietin ja harkitsin. Harkittuani sitten päätin, että haluan jatkaa mekkojen käyttöä syksyyn, ehkä vaikka jopa talveenkin asti. Eli tämä toiminee legginsien ja paksujen sukkahousujen kanssa mainosti. Ehkä vaikka jopa töissä. (Olen yrittänyt ehdollistaa itseäni ajattelemalla itseni töihin).

Mutta koska mekkoa ei oltu alunalkaen tehty minulle, niin eihän koko aivan sattunut. Yläpuoli oli siis aavistuksen väljä ja pussitti sovittaessa ikävästi. Pidin kuitenkin mekon mallista ja keksin, josko olkaimia lyhentäisi, niin mekko asettuisi minun mittoihini paremmin. En ole juurikaan ompelutaitoinen, niin sain idean, josko ompelisin vain isot napit olkaimiin, niin jopa lyhenisi. Pari viikkoahan siinä meni ajatuksesta käytäntöön, nappeja ei ollut omassa varastossa, mutta eilen kävin paikallisen käsityöyrittäjän ihanassa kaupassa ja löysin nämä isohkot suklaanruskeat(?) napit. Mustia nappeja en missään nimessä halunnut, eikä liilan/luumun värisissä vaihtoehdoissa oikein ollut sopivia ko. liikkeen valikoimissa, joten päädyin sitten näihin. Minusta on ihan ok, että ne ovat eriväriset, kuin itse mekko. Riiteleekö väri teidän mielestänne kokonaisuuden kanssa? - Siinä ne kuitenkin nyt ovat, rennolla kädellä, rouheasti mustalla puuvillalangalla, ommeltuna paikoilleen. Tykkään! :)

Niin...eikä se eilinen shoppailu sitten jäänyt pelkästään nappikaupoiksi. Syksyn tullen olen haaveillut kengistä. Kun viime viikolla kävin kirppiksellä, olin nähnyt siellä myös yhdet syksyisemmät kengät, mitkä silloin jätin ostamatta. Piti sitten käydä katsomassa, vieläkö ne siellä olisivat. No eipä tietenkään enää olleet, mutta valikoimiin olikin ilmestynyt lisää kenkiä. Niistä sitten löysin alla olevan kuvan nilkkurit. Nilkkurit on nahkaa, vuorit ja pohja ovat nahkaa, joten mielestäni 12 euroa oli aivan kohtuullinen hinta näistä. Ne ovat vielä hyvässä kunnossa, sisä- ja ulkopohjat ja kantalaput näyttävät siltä, ettei niitä juuri ole käytetty. Kantalaput ehkä voisi syksyä kohti vaihtaa karhennetuiksi, kun ne ovat nyt pinnaltaan sileät. Lisäksi tietysti pitää käyttää nahanhoitoainetta, niin saa pinnasta kosteutta hylkivämmän. Minusta nuo ruskeaan taittuvat pohjat ja korot keventävät kivasti nilkkureiden ilmettä. Ehkä tuo nahan värikin on enemmän tummanharmaa, kuin synkeähkö musta, vai mitä luulette? - Tykkään! :)

Mainitsinko aiemmin sanan: herkuttelu. Siinäkin menee värien puolesta tämän päivän teemaan. Jos ei tällaisena päivänä mieli piristy kahvin kanssa nautitulla rahkaletulla (paistaja saa viimeisen) ja mustikoilla, niin aika outoa.  - Muistakaapas siis ilahduttaa itseänne! Ps. Kiitos kattauksen kehäkukista kuuluu Rakkaalle Ystävälleni. Kiitti sinne toiselle puolelle ruutua! :)

Vuoden ikäinen

Armaat Lukijani, olkaat hyvät! Tarjoan kahvit ja mustikkamuffinsia sekä kukkaisiloa. Tajusin nimittäin eilen päivittäessäni, että blogini on vuoden ikäinen lapsonen. Aika on mennyt melko nopeasti (taaaaas...). Toivottavasti Te Lukijani jaksatte vielä kulkea mukana, vaikka tämä viimeaikainen päivitystahti ei olekaan päätä huimannut. Luulenpa kuitenkin, että kyllä tämä vauhti taas syksyä kohti tiivistyy, eli kiitos, kun olette edelleen mukana. :)

Kuun vaihteessa vuoden mittaiseksi on venynyt myös työttömyysjaksoni. Eikä loppua ole, toistaiseksi ainakaan, näkyvissä, eli ei tässä ihan juhlafiilis ole siitä.  Kaiken aikaa jotain hakuja on vireessä ja ajatuksissani, vaikka kesällä olikin vähän rauhallisempaa se hakeminen. Vaan kun ei ole työn saamisessa lykästänyt, niin ei. Taidankin joku päivä tilastoida aikani kuluksi hakemani työpaikat. On niitä kuitenkin ollut. Ei nyt (vielä?) ihan mitä tahansa hakuja, vaan oikeasti sellaisia, mitkä työpaikat aidosti kiinnostavat ja missä yhteisössä voisin kuvitella työskenteleväni. Samalla voinen tarkistaa, mistä paikoista ei ole haun jälkeen kuulunut mitään. Niitäkin nimittäin on, valitettavasti. Jotenkin pidän sitä perin outona, että rekrytointia ei saada ns. päätökseen ilmoittamalla kaikille hakijoille, että valinnat on tehty.

Opiskeluajatuksistani taisin mainita keväämmällä. Näinhän siinä haussa kävi, että olin varasijalla, enkä päässyt opiskelemaan. Pitäisi varmaan olla onnellinen siitä, että olin ns. parhaan kolmanneksen joukossa hakijoita (gaussin käyrä), mutta ei se tässä kohtaa lämmitä. Monimuoto-opinnot ovat tosi suosittuja tänä päivänä ja sisäänpäässeet hakijat pitävät kyllä tiukasti kiinni opiskelupaikoistaan. Hain toistakin opiskelupaikkaa täydennyshaussa, enkä päässyt sisälle. Siihen oli syynä vain ja ainoastaan psyskologin haastattelussa saamani motivaatiopisteet, mitkä jäivät alle pääsyrajojen. Minä siis jäin edelleen miettimään, mitä tai mikä minusta tulee isona. Olen menossa taas ammatinvalinnanohjaukseen huomenna, missä olen jo käynyt muutaman kerran tässä kesän mittaan. Josko sieltä saisin uusia ideoita ja ajatuksia. Saa toivoa parasta!

Ei tässä silti ole ollenkaan fiilis, ettenkö saisi aikaani kulumaan. Puuhaa ja touhua on jos jonkinmoista. Elämäni on kaikkea muuta kuin tylsää. Tietenkin näin syksyä kohti on olo, että jotain uutta voisi taas alkaa. Aloitin siis useamman kuukauden projektin oman elämäkerran tiimoilta. Aloin kirjoittaa sitä kurssilla logoterapeuttisessa viitekehyksessä. Voidaan palata tähän, sillä alussa vasta olen, mutta luulen, että tästä voi tulla avartavaa ja opettavaa. Kirjoittaminen kun on henkireikäni ja sydämeni äänen ilmaisija.

Silloin vuosi sitten blogin alkutaipaleella taisin jossain tekstissä kirjoittaa, että menee syksymmällä myös enemmän ns. tupahommiksi. Liekö sillä sitten ollut vaikutusta tänään, kun päivälenkin ohessa pyörähdin pitkästä aikaa kirppikselle ja löysin euron hinnalla uuden innoituksen, 500 palaisen palapelin. Kuva siinä oli minusta vallan suloinen, eikös teistäkin? Kuin myös söpöli on palojen kappalemäärän tarkistajakaverinikin, minkä sain Ystävältäni tuliaisiksi Ruotsin matkaltaan. Maskottihylkeen kanssa suoritimme tosiaan tarkistuslaskentaa ja meidän mielestämme viimeisessä kymmenen palan läjässä oli 12 palaa. - Tästä voi siis tulla todella jännittävä syksy!

Söpö, söpömpi, söpöin...?

Onkohan tässä varmasti kaikki tallella?

Mää kyl laskin, et tässä vimpassa kasassa olis enemmän kun 10 palaa......

Syömään!

Olin jossain yhteydessä kuullut äskettäin suomalaisten yksinasuvien asuntokuntien ylittäneen miljoonan.  Eli pienten asuntokuntien määrä on ollut reilussa kasvussa viime vuosina. Sitten törmäsin netissä pienimuotoiseen kirjoitukseen ruokahävikistä. Siinä linkattiin Kuluttajaliiton sivuille, missä kerrottiin tälle viikolle ajoittuvasta kampanjasta ruokahävikin vähentämiseksi. Lueskelin sivuilta löytyviä faktoja, mistä poimin seuraavia :

- Suomessa heitetään vuodessa 20-26 kg per henkilö ruokaa roskiin.

- Suomalaiset kotitaloudet yhteensä heittävät ruokaa roskiin 500 miljoonan euron edestä vuosittain.

Huh-huh! Melkoisia määriä ihmiset, sekä kilot, että eurot. Nämä herättelyt saivat sitten tänään minutkin pohtimaan yksinasumista, sekä suhdettani ruokaan ja samalla hävikkiin. Myönnän täysin tässä, etten aina hyödynnä kaikkea ostamaani ruokaa ja poiskin tulee toisinaan heitettyä. Valitettavasti. Tosin nykyään, kun euro on tiukemmassa, tätä tapahtuu meillä aiempaa vähemmän. Onneksi.

Yritin pohtia, ja löysinkin joitain syitä omaan käyttäytymiseeni. Kun kaltaiseni yksinasuva lähtee markettiin kauppaan, en voi kun hämmästellä ostoskärryjen ja pakkauskokojen suuruutta. Nehän puhuvat aivan eri kieltä Tilastokeskuksen tilastoiman yksinasuvien lukumäärän kanssa. Ruokahävikin yhtenä syynä itselläni ovatkin liian suuret pakkauskoot. Tietysti ylipäätään minun ehkä pitäisi ostaa vähemmän, mutta se on tosiaan aika kallista, jos valitsee sen pienemmän pakkauksen. Toisaalta kait sekin riittäisi. Kauppojen aukioloaikoihin ei voi vedota, että lisää ruokaa saisi lähes mihin aikaan tahansa. Oma lähikauppanikin palvelee klo 23 asti. Minä vain en halua käydä kuin ehkä kerran tai kaksi kertaa viikossa kaupassa.

Usein onkin niin, että kaappien ja pakastimen uumenista löydän aina jotain, ainakin itselleni lounasruuaksi, joten kauppaan menoa on helppo myös lykätä eteenpäin. Arjen taas alettua Miehekkeen kesäloman jälkeen syön päivisin pääsääntöisesti yksin. Tänään kuitenkin valmistin meille, siis Miehekkeelle ja minulle, possun filettä ja uunijuureksia.

Nyt on juurekset parhaimmillaan, joten kannattaa hyödyntää niitä. Pilkoin itse lanttua, porkkanaa, sipulia, perunaa, perään lisäksi lorautin oliiviöljyä, lurautin siirappia, sekä suolaa ja yrttimaustetta ja kaikki nämä sekaisin ja paistopussiin. Pistinpä vielä valmiiksi suolatun possunfileen samaan pussiin muhimaan. Tuli muuten helposti hyvää ja väittäisin, jotta melko terveellistäkin! Suosittelen kokeilemaan uunijuuresten valmistusta itse, vaikka kaupan pakastinkaapeistakin löytyy vastaavanlaisia sekoituksia.

Juureksia vielä jäikin varastoihin, että ehkä vielä loppuviikosta on juuressosekeiton valmistuksen aika. Nämä juurekset ja vihannekset ovat nimittäin itselleni ruokahävikin raaka-aineita, joten nyt on syytä ne käyttää, ettei tarvitse heittää pois.

   

Viime viikolla oli myös kasvispainotteista lautasellani. Broilerinfileet olin kypsentänyt uunissa, lisäksi kesäkurpitsaa ja grillijuustoa (nekin olisi onnistuneet samalla uunilla, mutta itse paistoin ne tällä kertaa pannulla), viileänä lisäkkeenä jääsalaattia, kirsikkatomaatteja ja nektariinin lohkoja, sekä salaattisekoitusta (sis. pähkinää ja siemeniä). Melko värikäs annos, sanoisin!

Eli vaikka tässä juuri tuli itselleni työttömyyttä vuoden päivät täyteen, niin ruoka on asia, mistä en halua tinkiä. Tarjouksia ja - 30 % ym. alennuksia hyödynnän, tietty, mutta muuten ostan lähes mitä haluan. Mielestäni syön vähintään kohtuullisesti, joskus jopa hyvin. Sillä olen onnekseni tajunnut, että terveellinen ja monipuolinen ruoka on hyvä terveyden ja yleiskunnon edistäjä. Flunssaa (tai juuri muutakaan) en ole (- kop kop - ) potenut työttömyyden aikana. Eli kyllä ruokavaliolla täytyy vähän merkitystä olla.

Kuluneen vuoden aikana olen lisännyt erilaisia ja uusia kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni, kuten esim. lehtikaalia. Siitä odotan innolla uutta satokautta. Eikös sitä kotimaisena pitäisi alkaa jo pian saada. Olen myös alkanut syödä enemmän siemeniä ja pähkinöitä, ne ovat tosi hyviä ruokavalion rikastuttajia. Sokeria sisältäviä jogurtteja ja rahkoja en enää oikeastaan juuri osta, vaan ne ovat sitten ns. maustamattomia naturel-versioita, mitä ostan. Makeuttaa kun voi halutessaan muullakin kuin sokerilla ja kummasti sitä makuaisti tottuu happamampaan vaihtoehtoon. Herkkuja silti toisinaan syön, kuten esim. lakritsaa, suklaata, pullaa, jne... Viime viikolla leivoin vadelma-kermaviilipiirasta, että ei ne sokeri ja vehnäjauho ole kokonaan poistuneet ruokavaliosta. Niin, ja kyllä sieltä löytyy edelleen voi ja kermakin, mutta vähemmässä määrin, kun aiemmin.

Ja marjoja olen syönyt melko paljon viimeisen kuukauden - puolentoista ajan. Pakastimessa olen nyt talvea varten säilönyt mustikkaa ja vadelmaa, vähän myös punaherukkaa. Puolukkaan pitäisi lähteä sitten seuraavaksi. Ne alkaa olla kypsiä poimittavaksi. Viime viikolla perjantaina kävin katsastamassa niiden tilannetta metsässä, samalla poimin Äidilleni vielä vähän mustikkaa tuliaisiksi. Kohtuullisen hyvin niitä edelleen löysin, kun vaan jaksoin varpuja sinnikkäästi käännellä. Kuten nämä viimeiset varvut, mitä käänsin ja poimin. Niihin oli hyvä päättää mustikkakausi, oikein hymyn saivat huulilleni nämä siniset jättiläiset. Nam!