Juhannus on ohitse. Kesää on vielä edessä. - Ainakin
toivottavasti. Selvisimme muutaman päivän juhannusreissusta Miehekkeen kanssa
takaisin kotiin. Hänellä alkoi loma. Nyt on sellainen olo, että haluan
kertoilla joitain juttuja, mitkä kuuluvat minun ja meidän kesään. Laitan loppuun
myös joitakin kuvia. Sillä nyt yksin kotona ollessani tajusin, etten olekaan
nyt viimeaikoina istunut alas kirjoittamaan.
Se istuminen kun on taas viimeaikaisten uutisten mukaan niin
vaarallista. No...tottahan tuo on, mutta toisaalta huvittaa, että nytkö tähän
vasta herätään. Itselläni on viime viikkoina hieman vaivannut tuo oikea kyynärpää.
Kaaduin (vaikka kuinka varovasti menin) huhtikuun puolivälissä pururadan
viimeisillä jäätiköillä ja kolautin sen mennessäni mukkelis makkelis selälleni kävelysauvat
käsissä. Aluksi en huomannut mitään vaivaa, mutta nyt on kyynärpää kipuillut enemmän,
kun neuloin yhdet sukat ja olen virkannut enemmän. (Sehän tietenkin kuuluu eh-dot-to-mas-ti
kesään.) Olen myös kitkenyt rikkaruohoja ja voikukkia omasta pikkutakapihastani,
sekä Anoppikokelaan puutarhasta. Ehkä se kiertoliike on ollut vähän
ei-tavanomaista. Kävin kyynärpään tiimoilta (pitkästä aikaa) hierojallani viime
viikolla ja sen jälkeen venytellyt tehokkaammin pari kertaa päivässä, niin ehkä
se siitä tokenee. Ainakin jotain edistystä on havaittavissa.
Raparperia olemme syöneet paljon, lähinnä sopan tai
kiisselin muodossa. Nyt juhannuksen reissuun olin tehnyt sellaisen pikaisen
piirakan, mistä loput vielä kulki takaisin kotiin. Kaksin kun emme saaneet sitä
syötyä. Raparperia vielä löytyisi, joten sitä voisi vähän pakastaakin. Jos
sitten talvella muistaisi vaan käyttää pakastevarastoja. Kävin myös edellisen
nokkospäivitykseni jälkeen hakemassa lisää niitä nokkosia. Sain jopa pari
pikkupussia pakastettua. Nämä on niitä alkukesän juttuja.
Hyttysiä on aika paljon. Sen huomasin siellä maalla nokkosissa
käydessäni. Pesimme myös juhannusta edeltävällä viikolla Anoppikokelaan ikkunoita,
niin sielläkin ne yrittivät kiusata. Samoin kun ulkoillessa juhannuksen pyhinä
ja makkaroita grillatessa. Onneksi en ole niin hyttysmagneetti ja -herkkä,
vaikka jotenkin reagoin voimakkaammin kuin toiset. Mutta taitavat ne, mokomat
pikkukiusat, vaan kuulua erottamattomasti Suomen kesään. Nyt istuessani täällä
takapihalla kirjoittamassa alkaa aurinko laskea ja sitä myöten ininä voimistuu.
Kohta siirryttävä sisätiloihin.
Vielä en ole juurikaan uinut, verrattuna viime kesiin. Ehkä
tämänkin aika tulee vielä. Meillä on pari suosikkipaikkaa, missä on mukava
käydä polskuttelemassa. Toiselle rannalle on jonkin verran matkaa, niin siellä
on rauhallisempi paikka käydä, kun vain nyt vedet lämpenisivät. Pyöräillen
olemme myös tehneet retkiä lähiympäristössä. Täällä on hyvät mahdollisuudet
siihen ja näkee luontoa sekä maisemia paremmin kuin autosta käsin. Eväitäkin
joskus pakkaamme mukaan, tai käymme erilaisissa taukopaikoissa tukien
pienyrittäjiä.
Jäätelö kuuluu myös kesään. Tietty! Juhannuksena söimme varsinaisen
kesän ekat jädet lähes itärajalla. (Paljon idemmäs emme olisi enää päässeet.) Välillä
käymme myös kioskilla, mistä saa pehmistä. Irtojäätelö ei ole ihan samoin
suosikkimme. Nyt juhannuksen aikaan kävimme iltapäiväkahvikylässä Ystävälläni.
Veimme tuliaisiksi vanilja-appelsiinijäätelöä, mikä olikin omaan makumaailmaani
sopivaa.
Grillailu on myös kesän juttuja. Pidän grillatessa esim. halloumi-juustosta,
kesäkurpitsasta, tomaateista, sipulista, maissista, paprikasta, ananaksesta,
nektariineista... Syön toki myös lihaa,
ja sitä makkaraa, sekä pekoni-herkkusieniä, ettei nyt ihan liian vihreäksi
luulla. Ruokapuolelta on mainittava myös tietenkin uudet perunat, sekä silli.
Mansikoita unohtamatta! Kesänlapsena minulla oli ennen aina mansikkakakku
syntymäpäiväkakkuna. Juu...ja vesimeloni, ehdoton kesäherkku, kevyttä ja
maukasta.
Kesän kuuluu mielestäni myös torit ja kesäteatterit. Tänään
poikkesimme Miehekkeen kanssa torilla kahvilla. Kahvi maistuikin aivan
erilaiselle ulkoilmassa kuin sisätiloissa. Plussaa tänään toki oli myös jo
pykälän verran lämpimäksi muuttunut ilmanala. Ei siis palellut tällä kertaa! Usein
kesällä kulkiessamme eri paikkakunnilla käymme myös kirkossa ja / tai
hautausmailla, sekä museoissa. Aiemmin sinkkutyttönä odotin kesän myötä myös lavatansseja. Valitettavasti
parisuhteen myötä tämä puoli on lähes unohtunut. Siksi lähes, koska oikeastaan
melkein jokaisena yhteisenä kesänämme olemme yleensä kerran käyneet lavalla.
Niin tiettävästi tänäkin vuonna. Ehkä tästä voisi vielä sille saralle
aktivoitua.
Kesä on minulle sellaista hame- ja mekkoaikaa. - Ja sen
kyllä vaatekaapista huomaa. Tai tälläkertaa jopa viimeaikaisista vaatehankinnoista...
Voisin nimittäin tänään kesän kunniaksi esitellä muutaman alkukesästä löytyneen
mekon, mitkä kaikki nyt vaan oli "pakko" hankkia. Perusteluita siis vielä
myös luvassa kuvien oheen...heh!
Tässä ensin yleiskuva kaikista kolmesta(!) mekosta.
Ostojärjestyksessä, tai myös hintajärjestyksessä, vasemmalta oikealle. Ehkä
järjestys voisi myös olla juhlavuusasteen mukaan. Miten haluatte. Mutta saanen
esitellä :
Tämä vasemmanpuoleisin mekko löytyi puolivahingossa
pääsykoepäivänäni Hesasta, Espritin myymälästä. Näitä ei ollut kuin enää tämä
ainoa jäljellä ja ihana Ystäväni bongasi sen rekistä. Joku oli vahingossa laittanut
normaalihintaisen mekon alerekkiin, ja hinta olikin sitten kuitenkin
normaalihinta, mutta ei silti kuitenkaan äärettömän kallis (79,99 e). Tuosta hinnasta
putosi vielä kymppi pois, kun liityin johonkin Espritin clubiin. Tiettävästi
kun kantiskortti saapuu, niin silloin pitäisi tulla myös kympin alennusseteli
myymälään. Niinpä mekko sitten harkinnan ja mainitun Ystäväni yllyttelyjen jälkeen
päätti muuttaa meille. Kyllä se kannatti! Leikkaus mekossa on tosi kiva
(korostaa vyötäröä), kuviointi taasen ihanan värikäs. Mekko ei kuitenkaan ole
ns. liian juhlava, kuten yksityiskohta-kuvasta ilmenee. Osin johtuu kankaasta,
sekä taskuista, mitkä tuovat kivan lisän mekkoon. Erilaisin koruin ja asustein
tästä saa joko arkisemman, tai juhlavamman version (tässä on kuitenkin vuori).
Pidin mekkoa pellavajakun, helmien sekä huivin kanssa Veljenpoikani
lakkiaisissa toukokuun lopussa.
Keskimmäinen mekko suorastaan odotti löytäjäänsä. Kävimme
Äitini ja Veljeni kanssa viemässä Isäni haudalle hautakukkia kesäkuun alussa.
Matkalla pysähdyimme syömässä Heinolan ABC:llä, missä oli Nanson shop. Pitihän
sinne (tietty!) päästä. Sieltä bongasin
rekin, missä oli näytekappaleita ja siis myös tämä mekko. Pidin mallista ja väristä (murrettu punainen), mikä
oli kuitenkin asiallinen, mutta jotain muuta kuin sitä ainaista mustaa. Lisäksi
tämänkin leikkaus ja malli oli kivat. Yksinkertainen, mutta helposti muunneltava.
Kangas on nansomaisesti neulosta (73 % micro modaali, 20 % polyamidi, 7 %
elastaani), se laskeutuu kivasti, ja joustaa käytössä. Hinta oli ratkaisevassa
asemassa ostopäätöksessä, tämä maksoi vain(!) 20 euroa. Se siis muutti myös
meille.
Viimeinen, vaan ei vähäisin. Jostain syystä sininen väri on
taas pyrkimässä vaatteisiini. On ollut vuosia, etten ole muuta sinistä ostanut,
kuin farkkuja. Nyt viikko ennen juhannusta kävimme Äidin kanssa Lidl'issä
ruokaostoksilla. Se on kummallinen kauppa, kun lähes aina kiertäessä tulee
keksittyä jotain ylimääräistä ostosten joukkoon. Niin tälläkin kertaa. Sillä
ensin poistokorissa huomasin jälkimmäisen kuvan tennarit, viimeiset ja ainoat
lajiaan ko. kaupassa, huikealla neljän euron poistohinnalla. Koko riitti juuri
(37), joten mukaan vaan muiden ostosten joukkoon. Viereisessä korissa oli
kaikenlaisia poistoja, myös jotain tekstiilejä, kuten kaksi sinistä mekkoa (65
% polyester, 35 % viskoosi) rytättynä korin nurkkaan, levitin toisen mekon
esille ja totesin sen olevan yksinkertaisuudessaan jees ja sopivan vaikka noiden tennareiden kaveriksi
tai mihin vaan kesämenoon. Siis mukaan sekin, 2,99 euron hinnalla. Äiti osti vinkattuani
sen toisen itselleen. Ollaan nyt niin samiksia.
Että sellattisia tänään, kesäpäivän kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti