Neiti Nokkonen

Muistatteko Neiti Nokkosen? Sen Tohtori Sykerössä esiintyneen nutturapäisen taloudenhoitajan. Itse sain tuon lisänimen tässä muutama viikko sitten. Eli tämä postaus tulee joiltain osin vähän myöhässä. Mutta ei se peli ole vielä menetetty. Vielä on toivoa. Vihreässä on edelleen voimaa. Uskokaa pois!

Sillä kesähän on vasta alussa, mutta nokkosten suhteen on kaikkein paras nuorien versojen keruuaika mennyt. Nuorissa versoissa on se hyvä puoli, että silloin ne voi käyttää kokonaan. Anoppikokelaani tosin kertoi, että pelkkiä nokkosen lehtiäkin voi edelleen poimia myös vallan hyvin ennen kukintaa. Hän on nokkoskonkari, että sen puoleen uskon häntä. Toinen vihje nokkoskauden jatkamiseksi toteutuu niittäen ylikasvaneet nokkoset nurin. Ja sitten vain odottamaan ja kasvun myötä poimimaan versojen latvaan kasvavia uusia pieniä lehtiä. Tämä kikka kuulemma toimii ja jatkaa siis myös nokkoskautta pidemmälle.

Ensinnä, kuten varmaan arvaattekin, hanskat ovat hyvä apu poimimisessa (ne muuten tuoksuvat voimakkaasti poimimisen jälkeen). Nokkosia ei kuitenkaan kannata poimia ihan mistä tahansa. Kannattaa valita puhdas, ei liian rehevä, kasvupaikka, ehkä mieluummin maaseudulta, jos vaan mahdollista. Eli maantiehen saa olla matkaa. Maalla ihan läheltä navettaa tai kompostia ei nokkosta myöskään kannata poimia, vaikka näissä paikoissa niitä voi olla paljonkin. Eli järjenkäyttö on sallittua poimintapaikassa.

Poimia kannattaa runsaasti, sillä yllättävän pieniksi ja kasaan ne saa menemään. Poimitut nokkoset kannattaa huuhdella vaikka tiskialtaassa.

Nitraattipitoisuus vähenee ja nokkonen ei enää polta, kun se ryöpätään, eli kiehautetaan nopeasti reilussa vesimäärässä. Ryöppäys ei ole kuulemani mukaan välttämätöntä puhtaan paikan nokkosille, mutta mielestäni ei ole suuri vaiva sitä tehdä. Toimitus on nopea, vaikka sen tekisi useammassa erässä, kuten itse tein, koska en omista suurensuurta kattilaa. Vedenkeitin osoittautui hyväksi avuksi, kun käyttää pienempää kattilaa, eikä kaikkia versoja saa kerralla mahtumaan.

Ryöpätyt nokkoset kannattaa kaataa lävikköön ja puristella vesi reilusti pois. Ennen kuin hurautat veden viemäriin, tiedoksi, että nokkosvettä  voi käyttää esim. kukkien kasteluvetenä, luonnollinen lannoitus. Ryöpättyjä nokkosia on helppo pakastaa, jolloin nokkosista voi nauttia myös talvella. Niitä voi vallan hyvin myös kuivata (sitä en vielä kokeillut), jolloin ravintoaineet säilyvät vielä paremmin, kuin ryöpätyissä nokkosissa.

Nokkonenhan on varsinainen terveyspommi. Paljon terveellisempää ravintoarvoiltaan kuin pinaatti, esim. c-vitamiinipitoisuudeltaan määrä nokkosessa on lähes kolminkertainen. Lisäksi siitä saa esim. rautaa, sekä erilaisia muitakin kivennäis- ja hivenaineita, kuten kalsiumia ja magnesiumia. Sitä on mahdollista käyttää erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Kokeilkaa ihmeessä, jos innostuttekin. Taitaa olla aiheellista itsenikin täydentää varastoja, eli poimia vähän lisää nokkosia, sillä ensimmäisestä poimintakokeiluerästäni sain vain pienen määrän pakkaseen. Pääosan käytin rieskan leipomiseen sekä lettujen paistamiseen. Valitettavasti näistä valmistuneista herkuista ei ole kuvaa, koska ne varsin nopeasti katosivat parempiin suihin...

Vihreää voimaa haluan esitellä myös tässä lautasella olevassa muodossa. Kävin toukokuun lopussa opiskeluihin liittyen pääsykokeita edeltävänä viikonloppuna Hesassa Ystäväni luona kyläilemässä. Lauantaina kävimme syömässä Silvoplee'ssä, missä sai täyttää lautasensa noutopöydässä, miten haluaa, ja lopuksi kassalla annos punnitaan ja maksetaan painon mukaan. Tämä lautasellinen vihreää voimaa maksoi himpan alle 14 euroa.