On taas se aika vuodesta

On se aika vuodesta, kun minussa puhkuu feminismi. En tiedä, onko tämä aihe tuttua teissä, Hyvät Siskot. Tai huomaatteko itsessänne samoja "oireita". Josko vähän avaisin lisää, jotta ymmärtäisitte.

Ei tämä ilmiö tai asia uusi ole. Luulen kuitenkin, että kevät ja lähestyvä kesä saa aikaan voimistavia oireita ja / tai piirteitä nousemaan itsessäni. Ja nämä oireet tai piirteet saavat minut puhkumaan feminismiä ja tuntemaan "Voi meitä, naispoloja".  Kyse on (ehkä joku jo arvasi) tietenkin : ulkonäköpaineista. Tai en tiedä, onko se nyt niin kamalaa, mutta itseäni harmittaa tämä asia lähinnä keväisin. Eli tämä ns. oireilu alkaa minulla noin suurinpiirtein ja viimeistään vapun aikaan. Riippuen vähän myös säästä ja valon määrästä.

Kyllä kevät on edelleenkin mielestäni hienoa aikaa. Pidän keväästä, mutta en mainituista ulkonäköpaineista, mitkä valitettavasti taitavat enemmän kohdistua meihin naissukupuolen edustajiin. Tiedättekö, mitä tarkoitan, kun mediassa ja lehdissä puhutaan muodista ja kauneudesta, liikunnasta ja laihduttamisesta, terveydestä ja ruokavaliosta, jne... Kaikilla näillä luodaan kuvaa täydellisestä naisesta varpaankärjistä viimeiseen hiustupsuun saakka. - Apua! Mää en kestä!

Ehkä vähän liioittelen, mutta kuitenkin otan vähän raskaasti sen, mitä kaikkea meidän tulisi näiden ulkonäköodotusten mukaan olla. En tiedä, ehkä olen outo, mutta vaikka kuinka yritän ajatella järkevästi, niin usein juuri keväisin minua kuitenkin kaikesta huolimatta vähän harmittaa oma vartaloni ja sen ongelmakohdat. Minua harmittaa ihoni kunto ja atopiani.  Kun en vaan ole niin timmi mimmi, niin siloinen ja rypytön kuin naistenlehden mainosten tytöt. Vaan peilistä katsoo aika tavallinen, ehkä toisinaan jopa arkinen kuvajainen.

Tyylini on kuitenkin melko luonnollinen. En ole tainnut koskaan olla mitenkään ns. muodikas. Ehkä mieluummin haluaisin olla klassinen ja / tai ajaton. Keväällä huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota vaatteiden istuvuuteen ja mitoitukseen. Kroppani on ns. eri paria, kun ylä- ja alaosa ovat eri kokoa. Taidetaan puhua ns. päärynävartalosta, tai A vartalotyypistä. Lisäksi olen melko lyhyt, noin 160 cm. Tämä luo oman haasteensa valmisvaatteiden etsimiseen. Painoa on, ööö... Sanotaan, että riittävästi, eli vähempikin riittäisi. Yleensä keväällä haluaisin olla vaikka edes sen muutaman kilon keveämpi. Vaan silti pidän hyvästä ruuasta ja myös herkuista.

Keväällä kun pipot ja hatut riisutaan, kääntyy katse myös hiuksiin. Omat hiukset tuntuvat huonokuntoiselta ja ohuilta, värikin omasta mielestäni outo. Kampaaja kuitenkin sanoo, että hiukset ovat melko hyvässä kunnossa, mutta päänahka kaipaisi enemmän kosteutusta ja hoitoa. Ovat nuo hiusalan ammattilaiset myös sanoneet, että hiusvärini olisi aivan ok, eikä ollenkaan niin maantienvärinen kuin itse ajattelen. Itseasiassa siinä taitaa luonnostaan olla häivähdys punaista. Asia on nyt tullut ilmi, kun en yli vuoteen laittanut mitään väriä hiuksiini.  Kevättä kohti tuli kuitenkin tunne, että haluan jotain piristystä päähäni ja parisen viikkoa sitten laittoi ihana Miehekkeen Kummitytön Äiti täällä kyläillessään minulle vaaleita raitoja. Täytyy sanoa, että ilme ja väritys kyllä kirkastui. Kiitos vain paljon siis kotikampaajalleni, jos tämä teksti ikinä päätyy luettavaksesi.

Taisin myös mainita ihoon liittyvistä asioista. Niin...atopia aiheuttaa välillä kiusaa, kuten olen aiemmin kertonut täällä blogikirjoituksessani. Ehkä se on myös syy, etten juuri arjessa meikkaa paljoakaan. Melko pitkälle siis pyrin pärjäämään kulmakynällä, ripsivärillä ja huulirasvalla tai -kiillolla. Niiden lisäksi tarvitaan tietenkin kunnon kosteusvoide ja puhdistusaine. Kuitenkin muutama viikko sitten täällä blogissakin kerrotussa siivoushassutuksen jälkihöyryissä innostuin myös hellävaraisella kuorintavoiteella kuorimaan kasvojeni ihoa. - Virhe! Pitäisi kait tähän ikään oppia, että kevätaika katupölyineen on aika vaikea aika yleensä minulle. Vaikka ihoni yleensä on kestänyt tuon käyttämäni kuorintavoiteen, niin tällä kertaa se tuntui vievän sen heleyden, mitä se yleensä tuo, ja sen heleyden tilalle sainkin muutamaksi päiväksi (onneksi lievän) punaisuuden ja pienen pintakuivuuden.  Olkaapa siis herkkänahkaiset varovaisia kuorinta-aineiden kanssa.

Tosin jotain kuorintaa kaipaisivat myös kuivat kantapääni. Tässä vaiheessa vuotta ei olla niin paljoa villasukissa (vaikka niitä ympärivuoden pidänkin), niin kantapääni saavat erityishuomiota, eli käytän enemmän rasvaa, kun talvella, raspillakin syyllistyn välillä hankaamaan niitä, vähän ehkä liiankin voimallisesti. Ne kun sanovat, että se raspaus kun ei olisi niin hyväksi. Mutta kun ei ole nyt kait mahdollisuutta, ainakaan tässä kuussa, mennä jalkahoitoon. Kantapäiden huomioinnin lisäksi katseeni kiinnittyy myös varpaankynsiin. Niihin ilmestyy väriä lähinnä näin keväisin-kesäisin, kun varpaat ovat enemmän esillä. Toki joskus lakkailen myös pimeään -  ja talviaikaan, mutta selvästi vähemmän, kuin kesäaikaan.

Jatkuu vielä. Eli tässä vapun aikaan olen taas huomannut itsessäni nousevan karvattomuuden toiveita. Siis tarkoitan lähinnä sääriä ja käsivarsia. Kainaloita nyt tulee sheivattua pitkin vuotta, säärikarvat ovat, tunnustan, toisinaan vähän heikommalla huomiolla. Käytän aika-ajoin pitkin vuotta karvanpoistoaineita sääriini. Toisinaan karvat saavat myös vähän kasvaa, siis lue : rehottaa, sillä onnekseni olen vaaleamman sorttinen. Mutta viimeistään vapun seutuvilla minulle iskee olo, että haluaisin jotain pitkävaikutteisempaa menetelmää käyttää. Sellaista, ettei tarvitse säärille kokoajan olla voiteita ja vaahtoja käyttämässä, tai terällä vetelemässä, koska näitä usein tehtynä ei ihoni taida edes kauhean hyvin kestää.  Olenkin hankkinut jokunen vuosi sitten jostain tarjouksesta Remington-merkkisen epilaattorin, mikä saa käyttöä juuri näihin aikoihin. Tässäkin on ollut omat opettelunsa. Joskus iho kestää epiloinnin kohtuullisen hyvin. Jonain vuonna sain ikäviä ja kipeitä punaisia näppyjä. Jonain vuonna tuntui, että karvatuppitulehduksia tuli useampaan kohtaan säärtä. Eli näitä tylsiä sisäänpäinkääntyneitä karvoja on osallani ollut myös.

Nyt tämän vuoden vappuna olin ennakoinut asiaa. Eli kuluneen viikon parin aikana olin varovasti kuivaharjannut ihoa. Olin myös käyttänyt muutaman kerran suolapohjaista kuorinta-ainetta säärissäni, viimeksi eilen. Nyt sitten aamulla laitoin epilaattorini  (sitä kannattaa ladata etukäteen useita tunteja) ja puhdistin irrotettavaa pinsettiosaa.  Olin jostain netistä löytänyt vihjeen, että sinkkivoide auttaisi aiemmin mainittuihin punaisiin näppyihin. Olin siis ennakoiden projektiani hankkinut sitä Cittarin vauvaosastolta, vieläpä avainlipputuotetta, Ainu-merkkistä. Ja nyt sitten tänään illalla ennen tätä kirjoitusta tein sen. Eli suristelin epilaattorilla sääret silommiksi ja toivottavasti sulommiksi. Käytin käsittelyyn tavallista enemmän aikaa ja muutenkin huolellisuutta. Desinfiointiaineeseen kastetuilla vanulapuilla pyyhin sääret käsittelyn jälkeen ja samalla aineella puhdistin epilaattorin pinsettiosan jälleen käytön jälkeen. Sääriin levittelin myös sitä sinkkivoidetta. - Ans kassoo, miten siis tänä keväänä käy. Tuleeko näppyjä, tai ärsytystä iholle. Ehkä pitää teillekin, Hyvät Siskot, kertoa, miten tässä käy.

Tällaisia... On taas se aika vuodesta. Minäkö feministi? - Ehkä vähän, ainakin tähän aikaan vuodesta. Sillä kyllähän ne miehet sitten vaan jotenkin taitavat päästä helpommalla tästä kevään ja kesän tulosta. - Vai mitä mieltä olette, Siskot?