Päätin viime viikon puolella, että tänä viikonloppuna teen
mitä huvittaa ja jos ei huvita, on hyvä ja lupa ottaa ihan rauhallisesti.
Perjantai-iltana kävimme Miehekkeen kanssa pitkästä aikaa
yhdessä ulkona syömässä. Hän tuli sitten ruuan jälkeen tähän luokseni
yökylille. Aamupäivällä hän lähti taloyhtiönsä pihatalkoisiin ja niistä
selvittyään mökkeilemään Poikansa kanssa. Minä en tehnyt yhtään mitään isompaa.
Polttelin kynttilöitä koko pyhäinpäivän kotosalla. Lueskelin ja neuloin.
Rentouduin ja rauhoituin! Iltapäivän käännyttyä pykälän verran illan suuntaan lähdin
ulos lenkkivaatteissa, varusteina yksi hautakynttilä ja tulitikut. Täytyy
sanoa, että yllätys oli suuri päästessäni hautausmaalle. Siellä oli jo
melkoinen valomeri, vaikka hämärä oli vasta juuri laskeutunut. Liikutuskin oli
käsinkosketeltavaa, kun hämärissä ihmisiä kulki hiljaisina ja mietteissään. Kävin
itse viemässä oman kynttiläni muualle haudattujen muistelupaikalle. Kerrassaan
vaikuttava näky jo alkuillasta. Varmaan jotain uskomatonta vähän myöhemmin, kun
kynttilöitä on enemmän. Myönnän, että tipan tai kaksikin pyyhin silmäkulmasta
kynttilöitä katsellen ja hetken omia
läheisiäni (niitä monia...) muistellen.
Illalla oli alkuperäinen ajatukseni hautausmaalta palatessa
saunoa. Vaan toisin kävi, kävin vain pienesti suihkussa ja menin kaiken lisäksi
suht aikaisin nukkumaankin. Tänään oli sitten
aamulla melko virkeä olo, sain nukkua pidempään kun viime aikoina arkiaamuisin.
Aamulla ajattelin, että voihan tästä tehdä toisenlaisen sunnuntain ja saunonkin
sitten aamupäivällä lenkin jälkeen. Söin puuroa ja laitoin lenkkivaatteet
jälleen niskaan. Ennen starttia vielä saunan käänsin päälle. Lenkki kulki aivan
mukavasti, melkein olisin voinut vaikka juosta osan matkaa. Ainut vaan, että
oli liikaa vaatetta päällä, joten pieni hiki pintaan tuli juoksematta. Ulkona
oli marraskuuksi melkoisen lämmintä ja kosteaa. Ei satanut, mutta tuuli
jonkinverran. Kotiin palatessa olikin kiva sitten sujahtaa vähäksi aikaa saunaan.
Mikähän minua vaivaa. Viime aikoina olen hyvin usein
huomannut tarttuvani kaikkeen, mikä vivahtaa sitruksiin. Tämä päivä onkin sitten
ollut varsinainen sitrus-sunnuntai...jos nyt niin voisi sanoa. Nimittäin lenkin
ja saunan hikiä pesevällä punaiset appelsiinit -suihkugeelillä on aina mieltä piristävä
vaikutus. Ihan yksi suosikkejani. Samaan syssyyn päätin myös kuoria kasvot,
pinkillä greipillä. Hyvä tuote sekin. Nesteitä saunan jälkeen toi pari
satsumaa, mitkä ovatkin tosi herkullisia tähän aikaan vuodesta, varsinaisia
vara-aurinkoja. Keitin myös teetä...ylläripylläri...sitrusteetä! Tuon
pakkauksen ostin viime viikolla. Vihreää teetä höystettynä situksilla ja punahatulla, echinacealla. Oikein
mainion ja virkistävän makuista, vaikka en kaikista vihreistä teelaaduista niin
innostukaan, mutta tätä voin suositella kokeilemaan.
Reipastuin sitten myös leipomaan. Tein pitkästä aikaa
sämpylöitä, mitkä mielestäni onnistuivatkin tällä kertaa hyvin. Hetki sitten
koemaistoin. Vesi-maitoseosta käytin nesteenä, laitoin taikinaan raastettua
porkkanaa, kaurahiutaleita ja hurjan viljaisia sämpyläjauhoja. Makeudeksi
tilkan siirappia ja rasvaksi vähän sulatettua voita. Kyllä kelpaa! Aion vielä illemmalla saatella Miehekkeen
kanssa Poikaansa asemalle ja nakata muutaman sämpylän Pojallekin matkaevääksi
opiskelupaikkakunnalle. Jos ei kelpaa, nakelkoon niillä vaikka variksia...
Samoilla uunin lämpimillä ja sämpylöiden kohotessa,
pyöräytin meille iltateen kyytipojaksi piirakan. En ole aiemmin tätä päärynä-aurajuustopiirakkaa
leiponut, mutta ajattelin kokeilla, kun viimeinen viime viikolla ostamistani
päärynöistä alkoi olla jo melko kypsä. Päärynän kaveriksi löytyi jääkaapista juuston
jämät. Että katsotaan, miten tämä uppoaa ja iskän ikävää taittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti