Kaverille kans

Yleensä on mukavampaa syödä yhdessä kuin yksin. Vaatimatonkin ateria maistuu paremmalta yhdessä syötynä. Samalla reseptillä ja ohjeella valmistettu ruoka maistuu aina erilaiselta, kun kokki vaihtuu. - Oletteko samaa mieltä näistä?

Ex-kollegani sattui soittamaan viikko sitten lauantaina ollessani lenkkeillen lähikaupassani. Minun oli silloin tarkoitus vain ostaa jotain pientä ja vaatimatonta, sekä edullista ruokaa itselleni viikonvaihdetta varten. Hän sai kutsuttua itsensä käymään seuraavana päivänä. Hän tosin kyseli vain kahvia.

Kaupassa kun olin, sainkin idean. Päätin, että nyt voisin joutessani valmistaa hänelle ja itselleni sunnuntailounasta. Soitin hänelle vielä illalla rauhoituttuani päivän kiireistä ja menoista. Ehdotin, että voisinpa tehdä meille jotain syötävää, kun hän tulee käymään. Hän suostui oitis!

Nyt Te, Lukijani, joudutte valitettavasti vain lukemaan tätä tarinaa siitä, mitä valmistin, koska kuvia ruuista ja kattauksesta en ehtinyt saapuneen vieraan nälästä johtuen ottaa. Enkä edes tiedä, olisiko kaikki ollut ns. kuvauksellista. Sunnuntaina siis alkoi kokkailu heti kohta aamukahvista selvittyäni (nukun viikonloppuisin pidempään kun arkena), koska Ystäväni oli luvannut nälkäisenä saapua jo  ennen puoltapäivää. Käytännössä hän saapui noin klo 11:45.

Vaikeinta itselleni useamman ruokalajin valmistuksessa on aterian eri osa-alueiden ajoitus ns. oikeaan aikaan ja yhtäaikaisesti. Lisähaasteita aiheuttavat myös keittiöni pieni koko ja sen työskentelytasojen puute. Eli ruokapöytäni on usein ruuan nauttimisen lisäksi myös paikka, mitä joudun  käyttämään apuna itse ruuan valmistukseen ja laskutilana kupeille ja kipoille. Tietenkään en myöskään halua tiskipöydillä ja tasoilla lojuvan yhtään ruuan valmistukseen käytettyä astiaa ja / tai  tarviketta itse varsinaisen aterioinnin aikana. Pieni keittiö kun on, niin ne tiskit täytyy mielestäni hoitaa aina ennen tarjoilua ja ruokailua. Niin on paljon mukavampi.

Mitäkö sitten valmistin. - Nooooh...yritän kertoa.

Aloitin avokadokastikkeesta. Kastike oli kylmä kastike, guacamole-tyyppinen ratkaisu, omin virityksin. Eli sauvasekoittimella soseutin avokadoa, sekaan sitruunanmehua (sitä saa olla ihan reilusti, myös avokadon tummumista estämään). Mausteiksi perussettiä, eli suolaa ja jauhettua mustaa pippuria. Eli tätä kastikettahan voi tosiaan varioida mieleisellään tavalla. Joukkoon sopisi erittäin hyvin myös chili, mutta minulla ei ollut kuin paprikamaustetta.  Valkosipuliakaan minulla ei ollut, mutta onneksi löytyi yksi punasipuli, minkä Tupperin minileikkurilla hakkelsin omaan tarjoiluastiaansa, vaikka sen vallan hyvin olisi voinut sekoittaa suoraan kastikkeeseen. Lisää rakennetta taioin kermaviilistä ja rahtusesta emmental-raastetta. Ohjeita tähän kastikkeeseen löytyy pilvin pimein, tämä oli minun tämänkertainen versioni. Kastike kannattaa säilyttää viileässä tarjoiluun asti.

Broilerinfileet (naturel) olin ottanut huoneenlämpöön jo ennen kastikkeen valmistusta. Mutta ennen niiden maustamista otin esille muutaman porkkanan ja parsakaalin. Kuorin porkkanat ja paloittelin ne pienemmiksi (muoto tällä kertaa ns. tankomalli, mutta järeämpänä kuin tikku), parsakaalin kukintoja leikkelin veitsellä siitä ns. rangasta. Nämä sitten menivät yhdessä höyrytyskattilan höyrytysosaan ja kannen alle odottamaan kypsyttämistä.

Sitten mittasin kahdelle syöjälle sopivan määrän couscous'ia isolle syvälle lautaselle. Sekoitin "kuivan" couscous'in joukkoon jo suolaa ja vähän yrttimaustetta. Latasin vedenkeittimeen vettä odottamaan kypsennysvaihetta. Varsinainen "kypsennys"  tapahtui  vähän myöhemmin juuri ennen ruokailuamme siten, että keitin vedenkeittimellä vettä, mitä sitten kaadoin couscous'in joukkoon. Sekaan luraus oliiviöljyä ja koko komeus kannen (esim. mikrokupu, mitä itse käytin) alle vähäksi aikaa hautumaan kypsäksi. Mielestäni toimii ihan hyvin näin, eli ei tarvitse keittää couscous'ia kattilassa.

Tuon jälkeen kävin broilerileikkeiden kimppuun. Kuivasin ne talouspaperilla ja ripsuttelin molemmille puolille pintaan melko reilusti broilerimaustetta. Suolaa en erikseen enää laittanut, koska ne ovat pakattu suolaveteen ja  tuo maustesekoitus sisälsi suolaa noin kolmanneksen verran. Fileet latasin oliiviöljyllä voitelemaani uunivuokaan. Päälle lurautin vähän lisää öljyä ja myös hunajaa. Uuni noin kaksisataa astetta, aika puolisen tuntia ja rapiat huolehti lopusta. Mielestäni uunivuoan voi aivan hyvin laittaa kylmään uuniin, broileri kypsyy sangen nopeasti niinkin, etenkin kun liha on otettu huoneenlämpöön ajoissa.

Lisäkkeeksi paistoin voissa pannulla myös grillijuustoviipaleita. Paiston (vähän ruskeaksi paistunut pinta) jälkeen käärin juustoviipaleet folioon ja tuo mytty uuniin broilerin kaveriksi, näin pysyy lämpimänä. "Lisäkesalaattina" oli miniluumutomaatteja ja kurkkuviipaleita. Pöytään katoin myös naturel-cashewpähkinöitä (en paahtanut niitä) ja koulutuskeskuksen oppilaiden paistamaa jyväleipää kaverinaan kermajuustoa. Ruokajuomana oli vain sitruunalla maustettu vesi.  Tulikohan kaikki varmasti mainittua...

Tiskeistä selvittyäni katoin pöydän, vähän erilaisesti, kuin yksin syödessäni, tälläkertaa nimittäin servetit taittelin ja kynttilän sytytin. Ei se oikeastaan sen ihmeellisempää vaatinut. Ruoka maistui vieraalleni ja omasta mielestänikin oli kiva syödä yhdessä vähän normaalia yksinsyömistä monipuolisemmin. Jäipä sitä ruokaa vielä sen verran yli, että sain siitä yhden lounaan uusin höystein vielä tiistaille, kun minulla oli opiskeluista etäiltapäivä.

Eli ehdottomasti suosittelen yksinasuvia ihmisiä syömään yhdessä toisten kanssa. Tulee hyvä mieli ruuantekijälle kautta -tarjoajalle ja itse ruokailijalle. Vankasti siis seison aloituslauseitteni takana. Syödä kun kuitenkin pitää. Joka päivä. - Bon appétit. :P