(Heti alkuun varoitus: Tätä tekstiä ei suositella
alavireisille ja väsyneille lukijoille!)
Nyt viikon sisään on tullut kolme sähköpostivastausta
hakemistani työpaikoista, missä valinta ei ole kohdistunut minuun. Äääääks! On
se nyt kummallista, miten tämä nyt näin takkuaa. Nyt alkaa jurppia, kun ei pääse
edes haastateltavaksi asti. Pääkoppani huutaa kysymyksiä:
- Mitä ne työnantajat oikein haluavat? - Olenko liian vanha?
- Onko minulla liian vähän/liian paljon koulutusta?
Sitten alkaa jo painaa päälle se pahin kaikista: Mikä
minussa on vikana?
No...mutta... Yksi haku on menossa, mihin olen ladannut aika
kovia odotuksia. Nyt tänään aloin ajatella, että mitä jos siitä(kään) ei tule
mitään...
Yritän selkiyttää ajatuksiani, koota itseäni, ei kai minussa
ole isosti (ihan vähän vaan) vikaa, mutta tässä ajassa on jotain kovin outoa ja
kummallista. Tunnustan, että vaikka olenkin pääsääntöisesti melko positiivinen,
niin silti nyt vetää omat ja yhteiskunnan asiat, sekä yleismaailmallinen
tilanne vähän alakuloiseksi. Ehkä osansa alakulooni ja työnhaun turnajaisväsymykseeni
tuo myös naiselliset vivahteet, on taas se aika kuusta. - Just joo! Sillähän
voi aina selitellä, mutta silti ei järkeistäminen auta, vaikka tietää että se
on vähintään osasyy. Hassua sinällään!
Ylläolevien lisäksi harmistusta ja mietintää aiheuttava asia
on maitohampaani. Kyllä, ihan oikein luette: Mai-to-ham-mas. Niin, tuo armas jäänteeni lapsuudesta on jo
hyvän aikaa palvellut ylhäällä, vasemmalla, etukulmassa. Se on sinnitellyt
paikallaan urheasti, vaikka onkin nyt ehkä noin vuoden päivät vähän heilunut.
Kävin helmikuun lopussa terveyskeskuksen puolella paikkauttamassa yhden
hammasvälireikäni. Tuo samainen hammaslääkäri sanoi jo silloin käydessäni, että
taitaa hammas alkaa irrota ja sitten onkin asiaa yksityiselle puolelle, kun
julkisella puolella näitä ei hoideta. Pyysin josko purukalustoni voisi kuvata
tilanteen selvittämiseksi. Kävin röntgenissä ja sitten kesemmällä samainen
hammaslääkäri viimein lausui kuvat. Posti kantoi lausuntonsa kirjeenä. Siinä
selvästi todetaan, että maitohammas suussa, juuri lyhyt.
Toimenpide-ehdotuksessaan suosittelee ko. hampaan korvaamista implantilla, kun
tilanteeni sallii. Tällöin hoito yksityishammaslääkärillä, joka perehtynyt
implanttihoitoihin.
Kesän aikana en halunnut varata arvioaikaa yksityishammaslääkärille,
ajattelin taloudellisen tilanteeni korjautuvan, josko pääsisin töihin.
Hakemuksia on ollut oikeastaan kokoajan vireillä, mutta kun ei lykästä, niin
ei. Mutta siis siitä hampaasta, eli nyt
ehkä elo-syyskuussa havahduin siihen, että paikattu hammasvälireikäni on
tuntunut vähän erikoiselle ja päätin sitten kysyä akuuttiaikaa terveyskeskuksen
puolelle syyskuun lopussa. Onneksi pääsin samana päivänä, vaikkakin eri
hammaslääkärille, kun keväällä. Siellä kontaktipinnankorjaaja-hammaslääkäri
sitten röntgenkuvasi sekä korjattavan -, että mainitun maitohampaan, kun
sanoin, että siinäkin on ollut tuntemuksia. Kuvan perusteella katsoi, että
maitohampaani juuri on surkastunut maaliskuun kuvista lisää. Kertoi, että tulen
menettämään tuon hampaan, juurta on niin vähän jäljellä enää. Sanoin, että asia
on tiedossa, mutta en valitettavasti ole saanut tilattua aikaa yksityisen
puolen tilanne- ja kustannusarviota varten taloudellisen tilanteeni vuoksi.
Puolisentoista viikkoa siitä kului aikaa pohtien, kunnes
kyllästyin ja päätin googlettaa hammasimplantti. Bongasin Lahdesta
hammaslääkäriaseman, missä oli tulossa seuraavalle viikolle avoimet ovet ja
sinne pystyi varaamaan maksuttoman ajan hoidontarpeen arviointia varten. Heti
soittamaan ja sainkin tuo arviointiajan avoimien ovien aikaan. Muutama päivä
myöhemmin iloisena matkaan. Hyvä syy
lähteä myös käymään Äidin luona. Vaan hymy hyytyi ja mieliala pykälän tai kaksi
verran kääntyi, kun olin käynyt jälleen koko hampaiston röntgenissä ja sen
perään hammaslääkärin luona kuulemassa tuomioni... Hänen mielestään
"hammas on enää pyhällä hengellä kiinni". Se olisi kuitenkin nopealla
aikataululla irrotettavissa heillä ja samalla voisi mahdollisesti asentaa
väliaikaisen hampaan. Kun ien
parantunut, ehkä jo pari päivää poiston jälkeen, olisi lie mahdollista asentaa
keinojuuri, eli se implantti ja sen luuduttua muutamaa kuukautta myöhemmin
varsinainen kruunu. Koko roska maksaisi ko. hammaslääkäriasemalla yli 3000
euroa! Plus väliaikaisen hampaan kustannukset tulisi tuohon summaan vielä
lisäksi... - Auuuuuuuts! Melko kallista!
En vielä tehnyt hoitopäätöstä ko. paikassa. Seuraavana
aamuna soitin erään paikallisen yksityishammaslääkärin ajanvaraukseen ja olen
menossa heidän arviointiinsa ylihuomenna. Toivoakseni vähän erilainen kustannusarvio
tulee sieltä. Ehkä se helpottaisi hoitopäätöstä. Sillä kummallista on se, että
se mokoma maitohammas taitaa tietää. On antanut viitteitä, että yhteinen
taipaleemme taitaa olla lopussa. Nimittäin tuntemuksia on tullut lisää, ei nyt
särje, mutta tuntuu. On myös saman puolen poskipään turvotusta. On myös vähän
kuin flunssainen olo, eli nenätukkoa ja kurkkukipua samalla puolella. Ja
mielestäni saman puolen korvakin ajoittain ns. tuikkii. Lauantai-iltana oli
jopa vähän lämpöä, mutta ei se flunssaksi muuttunut. Toivottavasti nämä ei
enteile tulehdusta, mitä pelkään tietenkin. Mutta väittäisin, että kyllä nämä
ovat hampaaseen liittyviä vaivoja nyt ja sitä muutosta enteilevät. Eli asialle
on pakko nyt tehdä jotain.
Voin siis vilpittömästi sanoa, että toivoisinpa kovin
työnhakunikin (viimein) tuovan muutosta. Helpottaisipa tuo kummasti koko
projektin rahoituskuviota, jos / kun saisi olla palkkatyössä... Ei ole helppoa
työllistyminen, mutta ei se ole helppoa työpaikan säilyttäminenkään. Alati
tulee lisää yt-uutisia ja irtisanomisuhkia täällä ja muualla... :( Tämä olisikin sitten jo toisen päivityksen
aihe, joten ennen kuin aloitan, päätän tämän rypemisen tähän. - Toivottavasti
päivänne ei mennyt pilalle! (Minähän varoitin... ;) )
- Vai
pätisikö sittenkin vielä tänään: "Paistaa se päivä risukasaankin!"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti