Kesää ja mekkoja

Juhannus on ohitse. Kesää on vielä edessä. - Ainakin toivottavasti. Selvisimme muutaman päivän juhannusreissusta Miehekkeen kanssa takaisin kotiin. Hänellä alkoi loma. Nyt on sellainen olo, että haluan kertoilla joitain juttuja, mitkä kuuluvat minun ja meidän kesään. Laitan loppuun myös joitakin kuvia. Sillä nyt yksin kotona ollessani tajusin, etten olekaan nyt viimeaikoina istunut alas kirjoittamaan.

Se istuminen kun on taas viimeaikaisten uutisten mukaan niin vaarallista. No...tottahan tuo on, mutta toisaalta huvittaa, että nytkö tähän vasta herätään. Itselläni on viime viikkoina hieman vaivannut tuo oikea kyynärpää. Kaaduin (vaikka kuinka varovasti menin) huhtikuun puolivälissä pururadan viimeisillä jäätiköillä ja kolautin sen mennessäni mukkelis makkelis selälleni kävelysauvat käsissä. Aluksi en huomannut mitään vaivaa, mutta nyt on kyynärpää kipuillut enemmän, kun neuloin yhdet sukat ja olen virkannut enemmän. (Sehän tietenkin kuuluu eh-dot-to-mas-ti kesään.) Olen myös kitkenyt rikkaruohoja ja voikukkia omasta pikkutakapihastani, sekä Anoppikokelaan puutarhasta. Ehkä se kiertoliike on ollut vähän ei-tavanomaista. Kävin kyynärpään tiimoilta (pitkästä aikaa) hierojallani viime viikolla ja sen jälkeen venytellyt tehokkaammin pari kertaa päivässä, niin ehkä se siitä tokenee. Ainakin jotain edistystä on havaittavissa.

Raparperia olemme syöneet paljon, lähinnä sopan tai kiisselin muodossa. Nyt juhannuksen reissuun olin tehnyt sellaisen pikaisen piirakan, mistä loput vielä kulki takaisin kotiin. Kaksin kun emme saaneet sitä syötyä. Raparperia vielä löytyisi, joten sitä voisi vähän pakastaakin. Jos sitten talvella muistaisi vaan käyttää pakastevarastoja. Kävin myös edellisen nokkospäivitykseni jälkeen hakemassa lisää niitä nokkosia. Sain jopa pari pikkupussia pakastettua. Nämä on niitä alkukesän juttuja.

Hyttysiä on aika paljon. Sen huomasin siellä maalla nokkosissa käydessäni. Pesimme myös juhannusta edeltävällä viikolla Anoppikokelaan ikkunoita, niin sielläkin ne yrittivät kiusata. Samoin kun ulkoillessa juhannuksen pyhinä ja makkaroita grillatessa. Onneksi en ole niin hyttysmagneetti ja -herkkä, vaikka jotenkin reagoin voimakkaammin kuin toiset. Mutta taitavat ne, mokomat pikkukiusat, vaan kuulua erottamattomasti Suomen kesään. Nyt istuessani täällä takapihalla kirjoittamassa alkaa aurinko laskea ja sitä myöten ininä voimistuu. Kohta siirryttävä sisätiloihin.

Vielä en ole juurikaan uinut, verrattuna viime kesiin. Ehkä tämänkin aika tulee vielä. Meillä on pari suosikkipaikkaa, missä on mukava käydä polskuttelemassa. Toiselle rannalle on jonkin verran matkaa, niin siellä on rauhallisempi paikka käydä, kun vain nyt vedet lämpenisivät. Pyöräillen olemme myös tehneet retkiä lähiympäristössä. Täällä on hyvät mahdollisuudet siihen ja näkee luontoa sekä maisemia paremmin kuin autosta käsin. Eväitäkin joskus pakkaamme mukaan, tai käymme erilaisissa taukopaikoissa tukien pienyrittäjiä.

Jäätelö kuuluu myös kesään. Tietty! Juhannuksena söimme varsinaisen kesän ekat jädet lähes itärajalla. (Paljon idemmäs emme olisi enää päässeet.) Välillä käymme myös kioskilla, mistä saa pehmistä. Irtojäätelö ei ole ihan samoin suosikkimme. Nyt juhannuksen aikaan kävimme iltapäiväkahvikylässä Ystävälläni. Veimme tuliaisiksi vanilja-appelsiinijäätelöä, mikä olikin omaan makumaailmaani sopivaa.

Grillailu on myös kesän juttuja. Pidän grillatessa esim. halloumi-juustosta, kesäkurpitsasta, tomaateista, sipulista, maissista, paprikasta, ananaksesta, nektariineista...  Syön toki myös lihaa, ja sitä makkaraa, sekä pekoni-herkkusieniä, ettei nyt ihan liian vihreäksi luulla. Ruokapuolelta on mainittava myös tietenkin uudet perunat, sekä silli. Mansikoita unohtamatta! Kesänlapsena minulla oli ennen aina mansikkakakku syntymäpäiväkakkuna. Juu...ja vesimeloni, ehdoton kesäherkku, kevyttä ja maukasta.

Kesän kuuluu mielestäni myös torit ja kesäteatterit. Tänään poikkesimme Miehekkeen kanssa torilla kahvilla. Kahvi maistuikin aivan erilaiselle ulkoilmassa kuin sisätiloissa. Plussaa tänään toki oli myös jo pykälän verran lämpimäksi muuttunut ilmanala. Ei siis palellut tällä kertaa! Usein kesällä kulkiessamme eri paikkakunnilla käymme myös kirkossa ja / tai hautausmailla, sekä museoissa. Aiemmin sinkkutyttönä odotin kesän myötä myös lavatansseja. Valitettavasti parisuhteen myötä tämä puoli on lähes unohtunut. Siksi lähes, koska oikeastaan melkein jokaisena yhteisenä kesänämme olemme yleensä kerran käyneet lavalla. Niin tiettävästi tänäkin vuonna. Ehkä tästä voisi vielä sille saralle aktivoitua.

Kesä on minulle sellaista hame- ja mekkoaikaa. - Ja sen kyllä vaatekaapista huomaa. Tai tälläkertaa jopa viimeaikaisista vaatehankinnoista... Voisin nimittäin tänään kesän kunniaksi esitellä muutaman alkukesästä löytyneen mekon, mitkä kaikki nyt vaan oli "pakko" hankkia. Perusteluita siis vielä myös luvassa kuvien oheen...heh!

Tässä ensin yleiskuva kaikista kolmesta(!) mekosta. Ostojärjestyksessä, tai myös hintajärjestyksessä, vasemmalta oikealle. Ehkä järjestys voisi myös olla juhlavuusasteen mukaan. Miten haluatte. Mutta saanen esitellä :

Tämä vasemmanpuoleisin mekko löytyi puolivahingossa pääsykoepäivänäni Hesasta, Espritin myymälästä. Näitä ei ollut kuin enää tämä ainoa jäljellä ja ihana Ystäväni bongasi sen rekistä. Joku oli vahingossa laittanut normaalihintaisen mekon alerekkiin, ja hinta olikin sitten kuitenkin normaalihinta, mutta ei silti kuitenkaan äärettömän kallis (79,99 e). Tuosta hinnasta putosi vielä kymppi pois, kun liityin johonkin Espritin clubiin. Tiettävästi kun kantiskortti saapuu, niin silloin pitäisi tulla myös kympin alennusseteli myymälään. Niinpä mekko sitten harkinnan ja mainitun Ystäväni yllyttelyjen jälkeen päätti muuttaa meille. Kyllä se kannatti! Leikkaus mekossa on tosi kiva (korostaa vyötäröä), kuviointi taasen ihanan värikäs. Mekko ei kuitenkaan ole ns. liian juhlava, kuten yksityiskohta-kuvasta ilmenee. Osin johtuu kankaasta, sekä taskuista, mitkä tuovat kivan lisän mekkoon. Erilaisin koruin ja asustein tästä saa joko arkisemman, tai juhlavamman version (tässä on kuitenkin vuori). Pidin mekkoa pellavajakun, helmien sekä huivin kanssa Veljenpoikani lakkiaisissa toukokuun lopussa.

Keskimmäinen mekko suorastaan odotti löytäjäänsä. Kävimme Äitini ja Veljeni kanssa viemässä Isäni haudalle hautakukkia kesäkuun alussa. Matkalla pysähdyimme syömässä Heinolan ABC:llä, missä oli Nanson shop. Pitihän sinne (tietty!) päästä.  Sieltä bongasin rekin, missä oli näytekappaleita ja siis myös tämä mekko. Pidin mallista ja väristä (murrettu punainen), mikä oli kuitenkin asiallinen, mutta jotain muuta kuin sitä ainaista mustaa. Lisäksi tämänkin leikkaus ja malli oli kivat. Yksinkertainen, mutta helposti muunneltava. Kangas on nansomaisesti neulosta (73 % micro modaali, 20 % polyamidi, 7 % elastaani), se laskeutuu kivasti, ja joustaa käytössä. Hinta oli ratkaisevassa asemassa ostopäätöksessä, tämä maksoi vain(!) 20 euroa. Se siis muutti myös meille.

Viimeinen, vaan ei vähäisin. Jostain syystä sininen väri on taas pyrkimässä vaatteisiini. On ollut vuosia, etten ole muuta sinistä ostanut, kuin farkkuja. Nyt viikko ennen juhannusta kävimme Äidin kanssa Lidl'issä ruokaostoksilla. Se on kummallinen kauppa, kun lähes aina kiertäessä tulee keksittyä jotain ylimääräistä ostosten joukkoon. Niin tälläkin kertaa. Sillä ensin poistokorissa huomasin jälkimmäisen kuvan tennarit, viimeiset ja ainoat lajiaan ko. kaupassa, huikealla neljän euron poistohinnalla. Koko riitti juuri (37), joten mukaan vaan muiden ostosten joukkoon. Viereisessä korissa oli kaikenlaisia poistoja, myös jotain tekstiilejä, kuten kaksi sinistä mekkoa (65 % polyester, 35 % viskoosi) rytättynä korin nurkkaan, levitin toisen mekon esille ja totesin sen olevan yksinkertaisuudessaan jees  ja sopivan vaikka noiden tennareiden kaveriksi tai mihin vaan kesämenoon. Siis mukaan sekin, 2,99 euron hinnalla. Äiti osti vinkattuani sen toisen itselleen. Ollaan nyt niin samiksia.

Että sellattisia tänään, kesäpäivän kunniaksi. 

Neiti Nokkonen

Muistatteko Neiti Nokkosen? Sen Tohtori Sykerössä esiintyneen nutturapäisen taloudenhoitajan. Itse sain tuon lisänimen tässä muutama viikko sitten. Eli tämä postaus tulee joiltain osin vähän myöhässä. Mutta ei se peli ole vielä menetetty. Vielä on toivoa. Vihreässä on edelleen voimaa. Uskokaa pois!

Sillä kesähän on vasta alussa, mutta nokkosten suhteen on kaikkein paras nuorien versojen keruuaika mennyt. Nuorissa versoissa on se hyvä puoli, että silloin ne voi käyttää kokonaan. Anoppikokelaani tosin kertoi, että pelkkiä nokkosen lehtiäkin voi edelleen poimia myös vallan hyvin ennen kukintaa. Hän on nokkoskonkari, että sen puoleen uskon häntä. Toinen vihje nokkoskauden jatkamiseksi toteutuu niittäen ylikasvaneet nokkoset nurin. Ja sitten vain odottamaan ja kasvun myötä poimimaan versojen latvaan kasvavia uusia pieniä lehtiä. Tämä kikka kuulemma toimii ja jatkaa siis myös nokkoskautta pidemmälle.

Ensinnä, kuten varmaan arvaattekin, hanskat ovat hyvä apu poimimisessa (ne muuten tuoksuvat voimakkaasti poimimisen jälkeen). Nokkosia ei kuitenkaan kannata poimia ihan mistä tahansa. Kannattaa valita puhdas, ei liian rehevä, kasvupaikka, ehkä mieluummin maaseudulta, jos vaan mahdollista. Eli maantiehen saa olla matkaa. Maalla ihan läheltä navettaa tai kompostia ei nokkosta myöskään kannata poimia, vaikka näissä paikoissa niitä voi olla paljonkin. Eli järjenkäyttö on sallittua poimintapaikassa.

Poimia kannattaa runsaasti, sillä yllättävän pieniksi ja kasaan ne saa menemään. Poimitut nokkoset kannattaa huuhdella vaikka tiskialtaassa.

Nitraattipitoisuus vähenee ja nokkonen ei enää polta, kun se ryöpätään, eli kiehautetaan nopeasti reilussa vesimäärässä. Ryöppäys ei ole kuulemani mukaan välttämätöntä puhtaan paikan nokkosille, mutta mielestäni ei ole suuri vaiva sitä tehdä. Toimitus on nopea, vaikka sen tekisi useammassa erässä, kuten itse tein, koska en omista suurensuurta kattilaa. Vedenkeitin osoittautui hyväksi avuksi, kun käyttää pienempää kattilaa, eikä kaikkia versoja saa kerralla mahtumaan.

Ryöpätyt nokkoset kannattaa kaataa lävikköön ja puristella vesi reilusti pois. Ennen kuin hurautat veden viemäriin, tiedoksi, että nokkosvettä  voi käyttää esim. kukkien kasteluvetenä, luonnollinen lannoitus. Ryöpättyjä nokkosia on helppo pakastaa, jolloin nokkosista voi nauttia myös talvella. Niitä voi vallan hyvin myös kuivata (sitä en vielä kokeillut), jolloin ravintoaineet säilyvät vielä paremmin, kuin ryöpätyissä nokkosissa.

Nokkonenhan on varsinainen terveyspommi. Paljon terveellisempää ravintoarvoiltaan kuin pinaatti, esim. c-vitamiinipitoisuudeltaan määrä nokkosessa on lähes kolminkertainen. Lisäksi siitä saa esim. rautaa, sekä erilaisia muitakin kivennäis- ja hivenaineita, kuten kalsiumia ja magnesiumia. Sitä on mahdollista käyttää erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Kokeilkaa ihmeessä, jos innostuttekin. Taitaa olla aiheellista itsenikin täydentää varastoja, eli poimia vähän lisää nokkosia, sillä ensimmäisestä poimintakokeiluerästäni sain vain pienen määrän pakkaseen. Pääosan käytin rieskan leipomiseen sekä lettujen paistamiseen. Valitettavasti näistä valmistuneista herkuista ei ole kuvaa, koska ne varsin nopeasti katosivat parempiin suihin...

Vihreää voimaa haluan esitellä myös tässä lautasella olevassa muodossa. Kävin toukokuun lopussa opiskeluihin liittyen pääsykokeita edeltävänä viikonloppuna Hesassa Ystäväni luona kyläilemässä. Lauantaina kävimme syömässä Silvoplee'ssä, missä sai täyttää lautasensa noutopöydässä, miten haluaa, ja lopuksi kassalla annos punnitaan ja maksetaan painon mukaan. Tämä lautasellinen vihreää voimaa maksoi himpan alle 14 euroa. 

Tossutellaan

Yhden Ystäväni sukulainen on saanut pienen tyttövauvan ja ristiäiset ovat tulossa. En tuota perhettä edes tunne, mutta tuli kun tästä iloisesta uutisesta keskustellessamme Ystäväni kanssa, tuli puhetta myös pienistä vauvantossuista, mitkä ovat aina suloisia. Olin jo aiemmin nähnyt näitä tossuja netissä ja ajatellut joskus tekeväni. Siksi muistin tämän asian ja jotenkin vaan suustani purskahti nämä sporttiset tossut ja Ystäväni oli heti innostunut, kun oli nähnyt jossain yhteydessä myös kuvan niistä. Lupasin, että etsin ohjeen ja yritän tehdä, mutta en lupaa mitään varmaa valmistumisesta.

No...  Yhtenä iltana viime viikon puolella sitten surffailin tossuohjeita. Löysinkin useamman tekijän, mutta omaa tekemistäni en vielä ehtinyt aloittaa, kun oli kaikkea muutakin puuhaa ja ajateltavaa.  (Näistä puuhista ja ajateltavista avaudun ehkä toiste.) Jäi sitten tossujen tekeminen kuitenkin kutkuttamaan mielessä.

Kuten sanoin, näitä ohjeita löytyy, kun hakukoneella hakee. Oma viritykseni sitten muodostui useamman ohjeen yhdistelmällä ja omalla mielikuvituksella. Apuna aloituksessa käytin esim. alunperin portugalinkielistä ohjetta, sekä esim. Puikkojen polut -blogia ja Virkkasin -blogia. Vähän myös tosiaan piti itse soveltaa.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun eilen illalla tuli ns. oma ilta, kun Miehekkeellä oli menoja, emmekä nähneet, (eikä ulos kelin vuoksi huvittanut juuri mennä) sai sormien syyhyäminen kaivamaan puuvillalankoja (näitähän varastossani on) ja virkkuukoukun esille. Käytin näihin pinkkiä Novitan Kotiväkeä, sekä jotain varastoista löytyvää valkoista ja mustaa lankaa (kummassakaan ei vyötettä). Koukkukokona oli 2, mikä nyt jälkeenpäin ajatellen oli ehkä vähän liian pieni. Lankojen mukaan sen koon valitsin, eli ehkä voisin seuraavia tossuja tehdessä käyttää paksumpia lankoja ja isompaa koukkua. Näin tossuistakin tulisi vähän isommat.

Itse tekeminen vei kyllä mennessään. Alkuun piti purkaa ja aloittaa uudelleen useamman kerran, ennenkuin sain silmukkamäärät onnistumaan. Vasta myöhemmin huomasin viimeksi mainitussa blogissa kommenttikentän kommentit, että silmukkaluvuissa olikin jotain häikkää. Tein sitten oman pääni mukaan, että sain toivotunlaisen pohjan aikaan.  Nyt kun katson valmiita tossuja, pohjat vähän kiristävät, mutta josko se ei käytössä haittaa. Niin, mutta siitä tekemisestä. Tein näitä tossuja ns. yhtä aikaa, eli kun sain toisen mieleiselläni tavalla etenemään, jatkoin samaan syssyyn toisen tossun samaan kohtaan, etten unohtaisi, miten sovelsin.

Näitä välivaiheen kuvia olisin voinut ottaa enemmän, mutta intopiukkana jatkoin ja tein eteenpäin, joten ensimmäisen kuvan otin vasta, kun toisessa oli jo varsi valmiina. Seuraavissa kuvissa onkin jo kaikki tossun osat valmiina, ainoastaan nauhat vielä uupuvat. Nehän nyt syntyvät nopeasti lopuksi. 

Enkä minäkään sitten tietenkään malttanut eilen illalla lopettaa ennenkuin tossut olivat aivan valmiina kuvattavaksi. Eli loput kuvat valmiista tossuista, osa on iltavalaistuksessa keinovalossa ja osa nyt aamulla luonnonvalossa kuvattuna.

Työvaiheet siis menivät niin, että ensin virkataan pohja, sitten nousevasti pohjan reuna. Nämä pohjat, sekä pohjan reunat toteutetaan ympyrävirkkauksena, mistä sitten siirrytään varsiin, mitkä virkataan edestakaisin silmukoita vähentäen ja kengännauhoja varten reikiä tehden. (Omissa tossuissani varret ja läpät ehkä olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät.) Sitten tehdään erikseen läpät, ja tähtikoriste, sekä nauhat. Läpät aloitetaan pohjanvärisestä puoliympyrästä jatkaen tossujen väriseen suoraan osaan. Valmiit läpät voi joko virkata tai ommella kiinni tossuosaan, itse ompelin, ettei sauma paina pikkuista jalkapöytää. Tähtikuvio toteutetaan virkkaamalla pohja ja varsinainen kuvio muodostuu neulalla ja langalla. Valmiin kuvion ompelin tossun ulkosyrjälle, lähemmäs kantapäätä kuin kärkeä. Vasta kuvioiden ompelun jälkeen kiinnitin valmiit läpät pohjavärin kohdalta kohdistaen kärjet. Sitten lopuksi virkkasin ja kiinnitin ketjusilmukkanauhat tossuihin. Nauhat voinee halutessaan tehdä "järeämminkin" virkkaamalla esim. kiinteillä silmukoilla yhden kerroksen. Käytettyjä silmukoita näissä tossuissa olivat ketju- ja kiinteät silmukat, lisäksi puolipylväitä ja pylväitä.

Ehkä tekin, lukijani, innostutte kokeilemaan. Nämä yhden illan käsityöt ovat piristäviä, kun syntyy nopeasti valmista.  Toivon mukaan Ystäväni ottaa nämä vastaan, ja ne ilahduttavat saajaansa, sekä lämmittävät pikkuisia varpaita. <3