Nyt kun joululahjojen sisältö on paljastunut, on myös aika
paljastaa paketeista löytyneitä kässäprojektejani. Tämä projekti
("haasteista voittoon") käynnistyi nähdessäni Suuri Käsityölehden
2/2014. Siinä oli ihana ohje virkatusta jättinallesta miniontelokuteelle. Ohjeessa
olevaa miniontelokudetta en kuitenkaan nallen tekemiseen käyttänyt. (Vaikkakin tuollainen
jättinalle voisi olla aika mahtava...).
Omasta varastosta kun löytyi joskus parisen vuotta sitten hankittu
pikkukerällinen eko-puuvillaa koukkukoolle 3,5, niin olin hetikohta
täpinöissäni aloittamaan. Valitettavasti ko. lankaa ei vaan ollut kuin se yksi
kerä, riittävästi vain aloittamiseen. Eli vaikka tiesin jo heti aloittaessani
ettei se riitä kun alkuun, halusin silti hetimiten aloittaa tekemisen. Siinä
vaiheessa Jouluun oli vielä aikaa. Projektin aloitus oli kirjaimellisesti
koukuttava, mutta nallen edistyminen hidasteli, eli raajat lepäsivät aina
aika-ajoin muiden tekemisten ja touhujen välissä.
Ensimmäisenä virkkasin nallelle pään. Pään valmistuttua
ajattelin, että pellavansävyinen beige lanka saattaisi juuri ja juuri riittää
vartaloon, joten päätin jatkaa sillä. Kyseessä siis Red Heartin Eco-Cotton
Blend - lanka, kerä 100 g / 156 m, langan koostumus 75 % kierrätyspuuvillaa ja
25 % akryyliä. Mielestäni lanka oli oikein passelia tähän työhön. Pinnasta tuli
sopivan napakkaa ja rouheaa, eikä niin tasaisen väristä.
Vaan kuinka ollakaan, vartalon ollessa puolivälissä
ymmärsin, että lanka ei kuitenkaan riittäisi koko vartalon tekemiseen. Kun netin
kautta selvittelin saisinko lankaa lisää, niin tietenkin, että ainakaan samaa
lankaa en saa enää, kun sen valmistus on lopetettu... Eli työ jäi taasen pienelle
tauolle vartalon puolivälissä. Siitä jatkoin vielä langan loppumiseen saakka,
mikä tapahtui vain muutamia kerroksia ennen vartalon valmistumista.
Kun sitten projekti alkoi odottaa jatkamista, kotikaupungin
ihanasta palvelevasta erikoisliikkeestä sitten löysin sopivan oloista paksua 100
% puuvillalankaa, Coatsin Puppets Lyric (8/8 vahvuudella), kerässä 50 g / 70 m,
millä sitten jatkaa nallea eteenpäin. Väri tuollainen persikkainen, tai vaalea
lohenpunainen, eli lämpimän sävyinen, minkä ajattelin sopivan pellavaiseen
beigeen. Ostin aluksi lankaa vain kaksi kerää, vain siksi, että ajattelin,
ettei jäisi mitään langanjämiä varastoon. Vaikka emmin, että riittääkö se kaksi
kerää, päätin yrittää. Kun minä olen kyseessä, niinhän tässä tarinassa sitten
taasen kävi, että vielä projektin loppupuolella takakäpälien kohdalla tajusin,
että varmuuden vuoksi täytyy käydä hakemassa se kolmaskin kerä... Onneksi sitä
lankaa ja samaa värierää vielä löytyikin!
Niin, eli vartalo tai siis nallen kaula valmistui loppuun
toisella värillä, mutta se ei mielestäni haitannut kokonaisuudessa. Ylipäätään
tämä uusi lanka oli koostumukseltaan paljon pehmeämpää, mutta ei sekään
haitannut. Vahvuus melko sopiva aiempaan nähden.
Sitten vartalon jälkeen oli kuonon ja korvien vuoro. Pieninä
kappaleina ne tulivat nopeasti valmiiksi. Melko samoin tein kiinnitinkin ne
päähän, jotta saisin jotain näkyvääkin aikaan.
Viimeisenä virkkauksena tein ensin etu- ja sitten takakäpälät.
Eli ennen takakäpäliä piti varmuuden vuoksi täydentää lankavarastoa.
Samalla kyselin turvasilmiä, mutta niitä ei ollut
saatavilla. En halunnut ottaa riskiä, että Kummityty nielee nallen nappisilmiä,
joten otin toisenlaisen ristin, kun päätin kirjailla silmät sekä kuonon itse. Tämä
silmien kirjailu oli ehkä jännittävin vaihe koko projektissa, koska niillä on niin
tärkeä osa ja rooli ilmeessä. Kirjailin silmät niin, että ne voisi ehkä
tulevaisuudessa purkaa ja vaihtaa napeiksi, jos näin saaja haluaa. Olen itse
melko tyytyväinen silmien ulkonäköön.
Taas lepäsi projekti, kunnes sitten monien mutkien kautta
olin siinä vaiheessa, että raajat pitäisi liittää vartaloon. Liitin raajat
ennenkuin ompelin pään paikalleen. Raajojen kiinnitys tapahtui niin, että ne
tulivat liikkuviksi tiettyyn rajaan saakka vartalon sisään ommellun tukilangan
ansiosta. Tätä vaihetta myös vähän jännitin, miten toimii käytännössä.
Kuten seuraavista kuvista näkyy, niin lopputulema on aivan
mainio ja olen tyytyväinen. Olen kokenut paljon iloa tästä projektista ja valmis
nalle on varsin vaivansa ja haasteiden jännittämisen arvoinen, toivottavasti se
ilahduttaa myös saajaansa <3.
Nalle ei osaa seisoa, kun ainoastaan tuettuna (täytin sen
pehmeäksi). Mutta istua se osaa ihan omin avuin ja näyttää mielestäni hauskalle,
jopa luokseen kutsuvalta.
Vartalon tukilankojen ansiosta myös moikkaukset (varmaankin
myös saajansa halaus?) onnistuvat. - Ja tietenkin (tekijänsä tavoin), nalle osaa luonnollisesti myös
ottaa rennosti.
ps. Osaa se kontatakin (tai joogata, kuten eräs kuvan nähnyt
totesi)...
edit: Muistaessani lisään, jotta siis valmis nallehan on suorana seisten noin 35 cm korkea ja istuen mitattuna noin 27 cm. 29.12.2014 klo 16:00 / liekki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti