Projektina joululahjanalle

Nyt kun joululahjojen sisältö on paljastunut, on myös aika paljastaa paketeista löytyneitä kässäprojektejani. Tämä projekti ("haasteista voittoon") käynnistyi nähdessäni Suuri Käsityölehden 2/2014. Siinä oli ihana ohje virkatusta jättinallesta miniontelokuteelle. Ohjeessa olevaa miniontelokudetta en kuitenkaan nallen tekemiseen käyttänyt. (Vaikkakin tuollainen jättinalle voisi olla aika mahtava...).

Omasta varastosta kun löytyi joskus parisen vuotta sitten hankittu pikkukerällinen eko-puuvillaa koukkukoolle 3,5, niin olin hetikohta täpinöissäni aloittamaan. Valitettavasti ko. lankaa ei vaan ollut kuin se yksi kerä, riittävästi vain aloittamiseen. Eli vaikka tiesin jo heti aloittaessani ettei se riitä kun alkuun, halusin silti hetimiten aloittaa tekemisen. Siinä vaiheessa Jouluun oli vielä aikaa. Projektin aloitus oli kirjaimellisesti koukuttava, mutta nallen edistyminen hidasteli, eli raajat lepäsivät aina aika-ajoin muiden tekemisten ja touhujen välissä.

Ensimmäisenä virkkasin nallelle pään. Pään valmistuttua ajattelin, että pellavansävyinen beige lanka saattaisi juuri ja juuri riittää vartaloon, joten päätin jatkaa sillä. Kyseessä siis Red Heartin Eco-Cotton Blend - lanka, kerä 100 g / 156 m, langan koostumus 75 % kierrätyspuuvillaa ja 25 % akryyliä. Mielestäni lanka oli oikein passelia tähän työhön. Pinnasta tuli sopivan napakkaa ja rouheaa, eikä niin tasaisen väristä.

Vaan kuinka ollakaan, vartalon ollessa puolivälissä ymmärsin, että lanka ei kuitenkaan riittäisi koko vartalon tekemiseen. Kun netin kautta selvittelin saisinko lankaa lisää, niin tietenkin, että ainakaan samaa lankaa en saa enää, kun sen valmistus on lopetettu... Eli työ jäi taasen pienelle tauolle vartalon puolivälissä. Siitä jatkoin vielä langan loppumiseen saakka, mikä tapahtui vain muutamia kerroksia ennen vartalon valmistumista.

Kun sitten projekti alkoi odottaa jatkamista, kotikaupungin ihanasta palvelevasta erikoisliikkeestä sitten löysin sopivan oloista paksua 100 % puuvillalankaa, Coatsin Puppets Lyric (8/8 vahvuudella), kerässä 50 g / 70 m, millä sitten jatkaa nallea eteenpäin. Väri tuollainen persikkainen, tai vaalea lohenpunainen, eli lämpimän sävyinen, minkä ajattelin sopivan pellavaiseen beigeen. Ostin aluksi lankaa vain kaksi kerää, vain siksi, että ajattelin, ettei jäisi mitään langanjämiä varastoon. Vaikka emmin, että riittääkö se kaksi kerää, päätin yrittää. Kun minä olen kyseessä, niinhän tässä tarinassa sitten taasen kävi, että vielä projektin loppupuolella takakäpälien kohdalla tajusin, että varmuuden vuoksi täytyy käydä hakemassa se kolmaskin kerä... Onneksi sitä lankaa ja samaa värierää vielä löytyikin!

Niin, eli vartalo tai siis nallen kaula valmistui loppuun toisella värillä, mutta se ei mielestäni haitannut kokonaisuudessa. Ylipäätään tämä uusi lanka oli koostumukseltaan paljon pehmeämpää, mutta ei sekään haitannut. Vahvuus melko sopiva aiempaan nähden.

Sitten vartalon jälkeen oli kuonon ja korvien vuoro. Pieninä kappaleina ne tulivat nopeasti valmiiksi. Melko samoin tein kiinnitinkin ne päähän, jotta saisin jotain näkyvääkin aikaan.

Viimeisenä virkkauksena tein ensin etu- ja sitten takakäpälät. Eli ennen takakäpäliä piti varmuuden vuoksi täydentää lankavarastoa.

Samalla kyselin turvasilmiä, mutta niitä ei ollut saatavilla. En halunnut ottaa riskiä, että Kummityty nielee nallen nappisilmiä, joten otin toisenlaisen ristin, kun päätin kirjailla silmät sekä kuonon itse. Tämä silmien kirjailu oli ehkä jännittävin vaihe koko projektissa, koska niillä on niin tärkeä osa ja rooli ilmeessä. Kirjailin silmät niin, että ne voisi ehkä tulevaisuudessa purkaa ja vaihtaa napeiksi, jos näin saaja haluaa. Olen itse melko tyytyväinen silmien ulkonäköön.

Taas lepäsi projekti, kunnes sitten monien mutkien kautta olin siinä vaiheessa, että raajat pitäisi liittää vartaloon. Liitin raajat ennenkuin ompelin pään paikalleen. Raajojen kiinnitys tapahtui niin, että ne tulivat liikkuviksi tiettyyn rajaan saakka vartalon sisään ommellun tukilangan ansiosta. Tätä vaihetta myös vähän jännitin, miten toimii käytännössä.

Kuten seuraavista kuvista näkyy, niin lopputulema on aivan mainio ja olen tyytyväinen. Olen kokenut paljon iloa tästä projektista ja valmis nalle on varsin vaivansa ja haasteiden jännittämisen arvoinen, toivottavasti se ilahduttaa myös saajaansa <3.

Nalle ei osaa seisoa, kun ainoastaan tuettuna (täytin sen pehmeäksi). Mutta istua se osaa ihan omin avuin ja näyttää mielestäni hauskalle, jopa luokseen kutsuvalta.

Vartalon tukilankojen ansiosta myös moikkaukset (varmaankin myös saajansa halaus?) onnistuvat. - Ja tietenkin (tekijänsä tavoin), nalle osaa luonnollisesti myös ottaa rennosti.

ps. Osaa se kontatakin (tai joogata, kuten eräs kuvan nähnyt totesi)...

 

edit: Muistaessani lisään, jotta siis valmis nallehan on suorana seisten noin 35 cm korkea ja istuen mitattuna noin 27 cm. 29.12.2014 klo 16:00 / liekki

Vimpaimia, vekottimia, kapistuksia

Vimpaimia, vekottimia, kapistuksia.  Joulunalusaika on kodintekniikan kulta-aikaa... Käsissäni on erään kodinkoneketjun mainos, mikä sisältää esim. televisioita, kännyköitä, tietokoneita. Myös liesiä, pyykinpesukoneita sekä pienelektroniikkaa. Mainos pullistelee kaikenlaisia teknisiä laitteita. Tuotetietoja, ominaisuuksia. Asennuksia ja päivityksiä.

Otetaanpa muutama esimerkki. Arvatkaapa mikä laite on kyseessä :

• CMR-tekniikka
• Micro Dimming Pro -tekniikka
• Ultra Clear Panel
• sisäänrakennettu Wi-Fi

- Tässä oli kyseessä televisio.

Toinen esimerkki :

• sisään painettavat kytkimet
• kiertoilmatoiminnot
• kelloautomatiikka
• AquaClean-toiminto

- Tässä oli kyseessä keraaminen liesi.

Vielä kolmas esimerkki :

• SmartGuide -ajastin
• 3D-tekniikka

- Tämähän oli (tietenkin) sähköhammasharja!

Mutta noin ylipäätään. Mitä nämä kertovat? - Tavalliselle maallikolle (lue: minullekaan) ei juuri mitään. Minulle nousee näppylöitä ja saan hengenahdistusta, kun en ymmärrä lukemaani. Miltä nämä kuulostavat? - Hienoja sanoja ja mahtavia teknisiä ominaisuuksia. Näilläkö meille näitä myydään? - Kjäääääks. Olen jo aiemmin todennut, että tekniikka ei ole paha asia, mutta miksi näille ei löydy suomenkielisiä vastineita. Kai ne (ehkä?) ajastaan suomettuvat ja muuttuvat ymmärrettävimmiksi termeiksi. En taida osata ostaa edes tuota viimeksi mainitsemaani sähköhammasharjaa, mitä olen itselleni himoinnut muutaman viikon ajan.

Siksi juuri tällä hetkellä lähinnä harmittaa tuo "hifistely". Sillä hyvin paljon tänä päivänä korostuu tuo tekninen ajattelu, mitä vaaditaan nykyihmiseltä kaiken muun lisäksi. Meidän tulisi tai pitäisi olla kiinnostuneita, jaksaa innostua. Teknisistä ominaisuuksista, sekä kaikenlaisista asennuksista ja päivityksistä. Näihin ja näissä menee yllättävän paljon aikaa. Se mielestäni syö. Se on jotenkin ärsyttävää.

Törmäsin samaan asiaan pari päivää sitten, kun yritin avittaa uuteen kotiin muuttanutta Ystävääni, joka oli hankkinut uuden tietokoneen ja siihen nettipalvelun. Jotenkin harmitti vietävästi hänen puolestaan, kun hän oli suosituksestani hankkinut erään tietyn operaattorin yhteyden, koska katsoin peittokartasta hänen osoitteensa perusteella, että yhteyden laatu olisi erinomainen. Muutaman päivän testattuaan laitetta hän oli pettynyt. Oli yhteysongelmia ja niitä sitten päätimme Ystävien kesken yhdessä setviä. Kärsivällisyys on joskus toinen nimeni ja lopussa yrittäminen palkittiin. Saimme kuin saimmekin, Ystävien viisaat päät kaikki kolme yhdessä, langattoman laitteen pakotettua 4G-vauhtiin, jolloin nettiyhteys alkoikin toimia huomattavasti paremmin, kuin aiemmin. - Jeeeeee! Hyvä me, todelliset tekniikan ihmelapset!