sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kun saapuu (saapui) syys(kuu)

Hupsansaa... Enpä sitten ole kirjoittanut koko elokuun aikana päivityksen päivitystä. Se kesä, nyt voi jo sanoa, että se meni, kuten kirjoitin, että se on parasta just nyt. Eli sen puoleen, olen ainakin elänyt, enkä vain istunut koneella.

Mennyt kesä oli todellakin, vaatimattomastikin todeten, ihan ja aivan erilainen, kuin edelliset. Ehkä siitä avaan jossain vaiheessa, myöhemmin, mutta nyt en pysty. Olen yrittänyt kuitenkin kirjata asioita kalenteriini, että muistan tapahtumia ja ajatuksiani. Eli ehkä näihin palataan vielä myöhemmin.

Eilen oli kuin kesäinen päivä, tosi lämmin ja aurinkoinen. Kovin epätavallinen syyskuun päiväksi. Auringosta sain voimaa ja vahvistusta, sillä tiedän, että sitä juuri tarvitsin. Kait minä sitten vähän olen valon ja auringon lapsi. Ainakin olen syntynyt kesällä. Ilmeisesti ensi viikolle on säätiedot vielä luvannut kauniita ja kirkkaita päiviä, vaikka yöt ilmeisimmin tulevat viilenemään. Toivotaan puintikelejä vielä kaikille niitä tarvitseville.

Silti tässä syksyn saapumisessa ja syksyn sadossa on ollut aihetta tämän hetkisestä tilanteestani huolimatta iloita. Vieläpä monta kertaa. Luontoäiti todella mykistää runsaudellaan ja anteliaisuudellaan. Olemme saaneet paaaaljon mustikoita, sekä nyt paaljon omenia, on sitä puolukkaakin. Sieniä on myös ollut, paikkapaikoin jopa säilöttäväksi asti. Ja se on hienoa, että minulla on ollut aikaa käydä hiljakseen, omaan tahtiin metsässä. Joskus vaan rauhoittumassa, koska en ole sadonkorjuusta halunnut tehdä suoritusta, mutta se on ollut hyvä lisä. Se on myös tuonut tarvitsemaani virkistystä, sekä ravintoa. Sekä myös vähän toimeentuloa. Sitäkin olen tarvinnut.

Metsässä olen myös käynyt, kiitos erään Ystäväni, tekemässä ohjattuja Metsämieli-harjoituksia. Se on ollutkin hyväksi, sekä auttanut tarttumaan hetkeen, vahvistanut ajatuksiani ja tunteitani. Olen virkistynyt, sekä saanut rauhalliset yöunet, kiitos harjoitteiden.

Laitan lopuksi tähän oheen taas muutaman kuvan. Puhukoon ne myös samaa asiaa. On ihan mahtavuutta, että meillä on jokaisessa vuodenajassa omat ainutkertaiset vivahteensa. Se jos mikä, on rikkautta.