"Sirpaleet tietävät onnea."?
Oletko Sinä taikauskoinen? - Tai minä? Jos kyllä, niin tämän
perusteella kait voisi sanoa pientä onnea olevan tulossa... :)
Onhan näitä, tarinoita, kovin paljon. Ne, mitkä äkkiseltään muistuvat mieleen :
Perjantai kolmastoista päivä. Musta kissa ylittämässä tietä.
Peilin rikkoutuminen epäonnen enteenä. Voileivän putoaminen voipuoli ylös- tai
alaspäin. Puseron pukeminen väärinpäin. Aivastuksien lukumäärä. Tupaantuliaislahjana
leipää ja suolaa. Riisin heittäminen hääparin päälle. Ja vielä vaikka mitä
muita juttuja ja uskomuksia...
Minä kuitenkin pidän näistä vanhoista tarinoista ja nämä
sanonnat ja uskomukset ovat mielestäni hyvinkin mielenkiintoisia. Olen myös kiinnostunut,
mistä ne ovat saaneet alkunsa ja voivatko ne tosiaan vaikuttaa ja ennakoida
tulevaisuutta. Kuin myös kaikenlaiset ennakkoaavistukset ja ns. etiäiset. Hmmm...
Mutta tietääkö pikkusiru pientä onnea? - Eihän sitä voi
tietää, ennenkuin elää. Tällä hetkellä kuitenkin haluaisin uskoa ja toivoa,
että tuo pikkusiru todellakin tietäisi pientä onnea. Kun ei tämä elämä nyt ihan
helpolla ole viime viikkojen aikana päästänyt. On vähän alavireinen olo taas,
kun on kurssi ja siihen liittyvä työharjoittelukin ohitse. Toisekseen
väliaikainen hampaani ei ole oikein tuntunut hyvälle. Vielä vähän kahden
vaiheilla, täytyykö lähteä sitä hoitavalle hammaslääkärille lähteä näyttämään.
Niin, ja sitten taas tuo atopiakin uhkasi ottaa voimakkaampaa otetta minusta. Krääääks.
Johan se melko pitkälle talveen olikin melko mukavissa, tai ainakin
siedettävissä, kantimissa.
Jottei nyt ihan synkistyttäisi, niin pakko mainita, jotta iloisiakin
asioita, tietty, tapahtuu. Kuten viime viikon perjantaina. Silloin sain yllätysvieraita
kahville kesken arkisen päivän aherruksen. Toivat kahvin kaveriksi vielä
pullaakin tullessaan. Kiitos vain! Sitten sain viikonloppuna vieraaksi Ystäväni,
hän yöpyikin täällä kaksi yötä (pe-la, la-su). Olinkin kovin iloinen taas
ystävistäni ja viikonlopun yllätys- ja kutsuvieraista.
Tuo viikonlopun täällä viettänyt Ystäväni on kasvissyöjä ja
tietenkin sitten piti sellaista sapuskaa kokkailla. Hän myös käyttää
laktoosittomia tuotteita. Luulen, että oma ruuansulatukseni ja
aineenvaihduntani myös piti tästä kasvisvoittoisesta ruuasta. Perjantai-iltana tein meille
feta-pinaattipastaa , mikä muuten on hyvää ja todellakin helppoa ja nopeaa
valmistaa. Lauantailounaaksi viritin lohisalaattia jos sun vaikka millä
aineksella. Äkkiseltään muistan salaatissa olleen ainakin juurikin sitä (savu)lohta,
jää- ja rucola-salaattia, paprikaa, tomaattia, tuore- ja etikkakurkkua,
vihreitä oliiveja, punasipulia, juustokuutioita, keitettyjä kananmunia,
avokadoa, cashewpähkinöitä. Hyvin maistui, eli hyvää oli sekin. Avokadoa tuli sitten syötyä tavanomaista runsaammin,
jopa ihan sunnuntaiaamun brunssillamme tyyliin leivän päällä.
Tämä nyt oli vähän hassu päivitys. Oli ajatus puhua siitä
taikauskosta, mutta jotenkin se kirjoitus kääntyi ruokaan. Just joo! Parempi
ehkä päättää tälläerää tähän ja kertoa muista päässäni muhivista aiheista
tuonnempana. Eli aiheita on, vaikka päivitystahdista ei sitä huomaa. Yritän
taas istua alas ja avata lisää. Ei muuta kuin Hyvää huomista Naistenpäivää! :)
