Elokuun ensimmäisen iltana on taas hyvä istahtaa alas.
Tajuta, että kesä on aika pitkällä. Muutama kuvamuisto pitää laittaa muistiin,
miksi kesä on kivaa aikaa. Sauna on lämpiämässä, joten tästä ei tule pitkää
tarinaa.
Mitä on kesä ilman mansikoita? Tämä kuva ei tosiaan anna
oikeutta niille, mitä tässä muutaman viikon aikana on nautiskeltu. Nämä ovat
ensinnä pienimmästä päästä ja kaikista vähiten punaisia, mutta muistutuksena
laitan ylös, että on näitä jokunen litra syöty. Mansikkakakkua Mieheke vähän
kärtti syntymäpäiviemme kunniaksi, vaan toisin kävi. Mansikkaa söimme ilman
kakkua ja vain niiden sen kertaisten jämät päätyivät muiden täytteiden
(banaania, persikkaa, rahkaa...) oheen kääretorttuun. Eikä edes tullut sitä torttua
kuvattua, koska se ei ollut leipurin mielestä kuvauksellinen, mutta maku oli
aivan mainio. Eikä aikaakaan, kun se oli loppu.
Nämä kantarellit muistin kuvata vasta pannussa sipulin
keralla, kun ne olivat jo päätymässä kantarellipiiraan täytteeksi. Sekään
piirakka ei ollut leipurin mielestä kuvauskelpoinen. Mutta maku taas miellytti
syöjiään. Eikä aikaakaan, kun sekin oli loppu.
Tänään kävimme noin parin tunnin verran metsässä Kaverin ja hänen
Miesystävänsä keralla. Seurassa aika meni nopeasti ja karhuja ei tavattu. Paikka
ei ollut tälläkertaa ihan paras mahdollinen, mutta verryttelin nyt näin aluksi vanhoja
taitojani. Muutaman litran verran päätyi pakastimeen siis näitä herkkuja. Eikä
ollut paljoa roskaa, kun tuota kantta katselee. Kun on omin käsin poimittu! Huomenaamulla
aion aamukahvin jälkeen käydä tuossa lähimetsässä kurkkaamassa, onko siellä
mitään. Vielä on mustikkapiirakka leipomatta. Jos vanhat leipomismerkit pitävät
paikkansa, eikä kahta ilman kolmatta, niin luulen, ettei sekään ole
kuvauksellinen, joten saatte nyt tyytyä katselemaan vain näitä siistimispuuhia...
;)
Voi näitä kesänherkkuja! :P - Nautitaan nyt, kun on näiden aika. Ja nyt saunaan!
